Viimein terveenä, pyöristyvä vatsa ja ihanaa arkea

”Täältä omistaja ei minua varmasti löydä…”

Nyt uskaltaa ehkä alkaa jo sanoa että sieni on voitettu! Ensimmäinen negatiivinen tulos saatiin jo syyskuun lopussa vähän aikaa lääkityksen lopettamisen jälkeen, mutta vainoharhaisena ihmisenä laitoin vielä toisen näytteen menemään Ruotsiin, että saadaan varma tulos. Viime viikolla tuli viesti alustavasti negatiivisesta sieninäytteestä, lopullinen tulos tulee toivottavasti ensi viikon aikana. Oireilua marsuilla ei ole enää päällisin puolin ollut! Vähän kyllä pelottaa tuuletella tätä tällä tavalla, kun tuntuu että aina kun iloitsee jostain niin heti seuraavan nurkan takana kaikki menee päin mäntyä…

Pian täällä nähdään toivottavasti myös poikasuutisia. Ainan masussa myllerretään ja kolmen viikon päästä pitäisi syntyä useampi joulukinkkunen vatsan koosta päätellen. Varovalla tunnustelulla voisin arvata kolmea tai neljää poikasta, mutta edellisen poikueen kohdalla yksi iso poikanen tuntui kahdelta, joten mitään sataprosenttista en uskalla mennä lupaamaan! Siitä sentään voin olla viimein varma että skinnyneiti on tiineenä!  70 päivää astumisesta tulee täyteen 10.12. Tämän koko sieniepisodin takia pelkäsin jo hetken että Aina ehtii kerätä liikaa ikää ja painoa ensipoikueelle, mutta onneksi lääkitys tehosi kerrasta.

Kaikki marsut ovat onneksi voineet hyvin, vaikka nykyään aina kun tulee kotiin, on ensimmäisenä pakko tarkistaa että kaikki ovat hengissä ja tallella. Nuo tuntuvat kyllä välillä pilailevan omistajan kustannuksella ihan tahallaan ja piiloutuvat ties mihin heinäkasoihin, jotta omistaja ehtii käydä paniikin partaalla kun yhtä tuttua possusta ei heti häkkiin vilkaistessa näy…

Alakerran ”pappapariskunta” (joilla molemmilla on tosin ikää vasta plus miinus kolme vuotta) jaksaa aina muistuttaa olemassaolostaan ja kalterikonsertti on kova, kun ylempien kerrosten marsut tulevat siihen Fredrikin ja Pönsin näyttämän esimerkin tavoin mukaan.  Jopa aina niin kiltti pieni Kettunen osoitti eilen merkkejä siitä, että kyllä sekin saa taikisovista ääntä lähtemään! Alakerran papparaiset jaksaa kyllä aina ilostuttaa tullessaan niin älyttömän hyvin toimeen. Niillä ei ole ollut mitään ongelmia, joskus pöristään ja näykitään ilmaa, mutta kaveriin ei käydä kiinni. Edes Pönsin naisvierailut ei ole sekoittanut kaksikon rauhallista kämppiselämää.

Nyt täällä on taas rauhallista kun kaikki marsut ovat ansaitulla päivälevolla. Omistaja ottaa myös rennosti ja aikoo viettää vapaapäivän mursukkeiden kanssa niin rapsutellen, kynsiä leikaten että seurustellen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *