Näkemiin, Surku

asukkaat_surku

Charlie Chaplin** eli Surku
11.9.2009 – 14.6.2014

Olin siskon luona käymässä toisella puolella Suomea kun hoksasin puhelimessani viestin, että Surku on löytynyt kuolleena. Muutama tunti aiemmin se oli ollut vielä reipas itsensä ja tullut hakemaan häkin ovelta porkkanaa.

Surkussa alkoi näkyä jo ikä eikä sen ruuansulatuskaan ollut enää entisensä. Vaikka se oli reipas loppuun saakka, se nirsoili välillä ruuan kanssa ja vatsa meni helposti sekaisin. Surku oli tosin melkoisen herkkävatsainen koko ikänsä, mutta se ei tuottanut koskaan suuria ongelmia.

62847_1636372837852_1492654338_31684230_5377175_n

En tiedä koituiko lempinimi kohtaloksi, mutta Surkulla on ollut aina vähän huonoa tuuria. Kerran se hyppäsi siskoni käsistä lattialle sillä seurauksella, että hampaat katkesivat. Ne kasvoivat kyllä takaisin. Myöhemmin Pönsi-marsu onnistui pujahtamaan kaappihäkkiviritelmässä alempaan kerrokseen ja antoi Surkulle sen verran kovaa kuonoon, että sille nousi kolme isoa märkäpaisetta. Niiden tyhjentely ei ollut mukavaa hommaa, mutta Surku otti toimenpiteen niin rauhallisesti kuin pieni eläin tuollaisessa tilanteessa saattaa.

Surku ehti saada myös jälkikasvua kahteen otteeseen Malla-marsun kanssa. Ensimmäisessä poikueessani syntyi golden/white kantajauros Kettunen (Foxtrot), joka menehtyi jo ennen isäänsä. Toisella kerralla tuloksena oli myös kantajauros, cream kaunokainen Urho (Sugarfrosted Charming), joka asustelee luonani edelleen.

Surku ei ollut koskaan erityisen massiivinen marsu, mutta se keräsi näyttelyissä kaksi sertiä. Harmittaa, että kolmatta emme koskaan päässeet metsästämään, mutta hieno saavutus omasta mielestä kaksikin!

Lemmikkinä Surkunen oli mitä mahtavin. Sen lisäksi että se innosti minut skinnykasvatuksen pariin, oli se myös maailman paras kaveri telkkari katsellessa. Surku ei paljoa stressannut vaan sohvalla köllötellessä kaivautui syliin peiton alle ja heittäytyi pitkäksi nukkumaan vatsan päällä. Siinä missä muut skinnyni ovat olleet melko temperamenttisia ja varsinkin nuorella iällä purreet (tai yrittäneet) useamman kerran, Surku oli aina melko helppo käsitellä. Siltä löytyi kyllä myös tarvittaessa sitä skinnyn kiukkua.

2014-05-21 13.05.15

Kuukausi sitten istuskeltiin Surkun kanssa marsulan portailla auringossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *