Piggies Are a Girl’s Best Friend

Ylioppilaskuvaa vuodelta 2010

Törmäsin tässä joku aika sitten uutiseen Jodiesta ja hänen skinnymarsustaan KitKatista, joka on ihan virallisesti Emotional Support Animal eli näin karkeasti suomennettuna terapiaeläin. Tämän kaksikon välille muodostui aivan erityinen side, kun Jodie joutui ruokkimaan hänelle sairaana saapunutta marsua kaksi kuukautta käsin. En kyllä yhtään ylipäätään ihmettele että skinnystä – tai minkäänlaisesta marsusta – on terapiaeläimeksi ilman tuollaista sidettä, nimittäin onhan nämä aika erityisiä eläimiä kaikessa kovaäänisyydessään. Aika monesti itsekin, kun on ollut paha mieli jostain, on tullut otettua naku syliin siliteltäväksi ja rapsutettavaksi. Nuo on sen verran luottavaisia kavereita, että jossain vaiheessa ne aina heittäytyvät pitkäkseen ja mikä olisikaan sen piristävämpää kuin rento luottavainen marsu siliteltävänä! Saahan näiden elukoiden puolesta aina välillä stressata ja itkeäkin, mutta ne antaa pelkällä olemassaolollaan niin paljon takaisin. Saisi kyllä itsekin ottaa oppia siitä, miten vähästä marsut tulevat iloisiksi ja alkavat popcornailla päättömästi jo pelkästä heinän lisäämisestä… Vaikka marsun kanssa nyt ei keskustelua saa aikaiseksi, jo se, että ne pitää niin paljon erilaisia ääniä, tekee niistä aivan mahdottoman mukavia seuraeläimiä.

Eipä näistä pikkusioista kai osaisi kokonaan luopua, vaikka välillä miettii, että oisko sitä helpompi elää ilman tällaista laumaa.  Kenelle sitten heittäisin porkkanoiden päät ja kuoret?


>Surku ja Fredrik yhteen soppii…

>

Fredrik ja Surku ovat tainneet auttamattomasti saada suurimman osan tästä blogista, kun ne tuntuvat esiintyvän joka tekstissä, eikä tämä ole poikkeus: vaan minkäs sille voi, että niiden elämässä tapahtuu koko ajan!

Kaksikko oli mukana 4H:n pieneläinpäiväkurssilla, jota pidin siskoni kanssa. Fredrik siellä käyttäytyi erinomaisesti, kuten myös Surku, joskin nakun hermot meinasivat olla hetkittäin hieman kireällä ja se jakeli pari puraisuakin pitkin päivää. Lapsia se ei kuitenkaan purrut, omistajaansa vain! Marsut kävivät joka ikisen kuudentoista lapsen sylissä varmaan useampaankin kertaan ja loppupäivästä oli sitten pienenpieni, leikkimielinen marsunäyttely, jota varten lapset sitten laittoi ihan itse pienellä ohjeistuksella marsut kuntoon. Fredrik sen voitti huimalla pisteen erotuksella. ;)

Nyt yritän saada taas kaksikkoa asumaan saman katon alle! Ovathan ne samassa 140 cm häkissä asuneet jo iät ja ajat, mutta tänään otin väliseinän pois. Pientä takaa-ajoahan se aluksi oli ja Surku nappasi Reetua takapuolesta parikin kertaa, mutta nyt ne syövät taas yhdessä samalta ruokakupilta. Vähän ne tietenkin varoo toisiaan – tai Fredrik enemmänkin, Surku vain naksuttelee – mutta parempaan päin ollaan menossa. Ehkä niistä tulee vielä sittenkin häkkikaverit!

Meillä on pieni juhlakausi tulossa, kun kolme marsua täyttää parin viikon sisään 2 vuotta! Meidän ”vanhuksista” sitten enemmän synttäreiden koittaessa, ensimmäistä juhlitaan jo ensi lauantaina.

>Poikamiesten pauloissa

>

Heti vuoden aluksi toimin viikon ajan ystäväni marsujen hoitajana hänen reissatessa Suomen eteläisempiin osiin. Hoidokkeina minulla oli Bellan hellyyttävä tortoiseshell and white teddyveli Anemone’s Brother Bear eli Leevi, golden agouti/golden risteytysuros Vinku (joka sytytti rakkauteni marsuihin!) sekä veljekset am. crest black tan Alexia’s Qummeli Jackpot eli Veeti ja self black Alexia’s Qummeli Alivuokralainen eli Taavetti. Kotiin asti näitä komistuksia en (valitettavasti) raahannut vaan kävin puristelemassa ja ruokkimassa kerran päivässä ystäväni kotona.

Vinku on tosiaan ensimmäinen marsuihastukseni! Kun olin tätä mötkylää puristellut jonkin aikaa ystäväni luona vierailtuani, tuli sellainen olo että marsut voisi olla itsellenikin sopiva eläinlaji. Niin sitä sitten hankittiin Fredrik ja Björn… Vinku on kyllä ihana tapaus, hirvittävän luottavainen ja reipas!

Leevi on aivan uskomattoman värinen ja sillä on ihanan karkea karva! Tämän herran karvanlaadun vuoksi uskallan elätellä toivoa myös sen suhteen, että Bellan takapuoliuntuvat muuttuisivat joskus edes puoliksi yhtä karkeiksi kuin veljellään…

Taavetilla iski hirveä hätä heti kun se joutui hetkeksi yksin sohvalle kuvattavaksi. Tämän herran turkin kiiltävyydestä olen niiiin kateellinen! Ihanan lupsakka marsu ja oi mitkä niskalihakset. ;)

Lopuksi vielä porukan känkkäränkkä, kalterinkalisuttaja Veeti! Tämän ”tan” marsun naamakuvio on kyllä mitä ihastuttavin, eikö joku voisi kasvattaa marsuja tuolla kuviolla ja tehdä siitä oman juttunsa? :D
”Nam, porkkanaa!” toteaa tyytyväinen Vinku.

>Karkeakarvaisten voitto

>

Olenkin pitänyt blogilomaa nyt tarkoitettua pidempään, mutta jospa sitä nyt saisi edes jotain aikaiseksi! Lempimarsurotukysely päättyi vuoden vaihteessa ja nyt on viimein aika käydä tuloksia lävitse. :) Kaikki vaihtoehdot saivat vähintään yhden äänen ja äänestäjiä oli yhteensä 13, jotka saattoivat antaa äänensä niin monelle rodulle kuin ikinä halusivat. Voisinpa listata kaikki rodut pienimmästä äänimäärästä suurimpaan.

7. rex, baldwin, sheltie, coronet (1 ääni)
6. texel, self, jokin muu (2 ääntä)
5. nonself, merino (3 ääntä)
4. abessiinialainen, ridgeback (4 ääntä)
3. peruaani (5 ääntä)
2. skinny (6 ääntä)

Ja vielä lopuksi ensimmäisen sijan seitsemällä äänellä saanut, tämän äänestyksen voittaja… teddy! 53 % äänestäjistä antoi äänensä näille karkeakarvaisille hurmureille. :) Kysely jää vielä joksikin aikaa tuohon sivummalle katseltavaksi, kunnes kehittelen taas uutta kyseltävää!
Voittajarotua saa nyt luvan edustaa ystäväni teddyherra, Anemone’s Brother Bear eli Leevi, joka on myös Bellan veli! Tästä komistuksesta sitten lisää, kunhan saan kirjoitettua viikostani marsunhoitajana. :) Tarkoitus olisi myös kirjoitella viimein se lupaamani juttu Björnistä, omasta sinnikkäästä lellikistäni.


Meillä odotellaan jo innokkaasti OSJHn maaliskuun näyttelyitä! Tuomarina on Bellan kasvattaja Katriina Hautala, joten saadaan vähän vaihtelua Oulun näyttelyiden tuomareihinkin, vaikka ei olekaan usean tuomaroivasta Leastakaan mitään valittamista. ;) Saa nähdä millä kokoonpanolla ilmestytään paikalle, tarkoituksena olisi tehohoitaa ainakin noiden turkit kuntoon. Yritänpä tässä myös houkutella Leevin omistajaa edes jonkun marsunsa kanssa mukaan, ne ovat kuitenkin sen verran hyväkuntoisia pötkylöitä!

>Päivän Bella ja rotuhommia!

>

Vähemmän kuvatun kyljen suuri, mutta haalea lilacläikkä. Kuva ei meinaa edes mahtua blogiin!

Tätä päivää piristi kummasti se, että Bella oli päässyt kasvattajansa Katriina Hautalan blogissa päivän kuvaksi kuvalla, jonka linkitin kuulumisten ohessa! :) Bella tosiaan oli p.e. white, mutta lilacia alkoi sitten ilmestyä luovutusikäisenä ja nyt se on tummunut jo aika selväksi. Toinen kylkihän on miltei kokonaan tuollainen epämääräisen lilacihtava (mikä termi!). Tässä alla on nyt kuva Bellasta veljensä Leevin (Anemone’s Brother Bear) ja Anemone’s Bambin kanssa. Bellan yksittäisvauvakuva, jonka perusteella siitä kiinnostuinkin, taitaa löytyä tällä hetkellä vain kännykästäni, mutta jospa senkin saisi tänne joku päivä laitettua.

Sieltä sitä lilacia jo taitaa vähän pilkistää!

Kuva © Katriina Hautala


En ole muuten vielä muistanut täällä kirjoitella, että Bellan paperit tulivat hyväksyttyinä takaisin! Nyt neiti siis edustaa rekisterinumerolla M743-09 ja ulkomuotoluokkaan voisi yrittää suunnata ensi vuoden puolella.

Bellan kuulumisista voisi myös mainita vielä sen verran, että neitokainen alkoi eilen näyttää taitoaan kahdella jalalla seisomiseen! Tähän mennessä Fredrik on ollut ainoa marsuistani, joka sitä on tehnyt, koska Björn ei pysty eikä Ernest uskalla. Bella todistaakin että kyllä ne tytötkin osaa! Ehkäpä Surku oppii tämän tuoreruuan noutamisen jalon taidon, kunhan rohkaistuu iän ja käsittelyn myötä.

Laitoin tuohon sivuun muuten kyselyn lempimarsuroduista. En nyt tiedä onko tällä blogilla sen kummemmin lukijoita, blogilistalta näyttää löytyvän kolme tilaajaa, mutta jos edes joku vastaisi. ;) Vastausaikaa on nyt tämän vuoden viimeiseen päivään ja minuuttiin asti, saatanpa sitä vielä vaikka pidentää jos siltä tuntuu! Vastata voi usemman rodun, mutta ei mielellään kaikkia vaan ne, jotka miellyttävät edes hitusen muita enemmän. Mikäli olen nyt jättänyt tuosta kyselystä jonkin rodun pois kirjoiteltuani noita äkkiseltään ulkomuistista, voi vaikka tämän merkinnän alle kirjoitella oman suosikkinsa mikäli joutui valitsemaan vaihtoehdon ”joku muu”. Ch-teddyä en vaihtoehtoihin laittanut, kun sitä ei taida juurikaan Suomessa olla – vaikka saattaa se kuitenkin jonkun lemppari olla. :)

>Marsuja ympäri maailmaa

>

Tämän vuoden alkupuolella keksimme isän kanssa tehdä sellaisen viritelmän kuin marsukamera. Laitoimme webkameran Björnin ja Fredrikin häkkiin kiinni, jolloin sitä saattoi seurailla sekä Floobsin, Petsien että marsujen oman kotisivun puolella. Tämä kuitenkin jäi, kun marsut siirtyivät asumaan lämmitettyyn varastoon.

No, päädyinpä vähän googlailemaan ja vastaan tuli OinkerNet! Kyseisellä sivustolla on kahden minuutin välein päivittävä kamera, jonka kautta voi seurata marsujen elämää. Itse en ainakaan näin äkkiseltään löytänyt mainintaa, kuinka monta marsua häkissä/aitauksessa häärii. Edesmenneille marsuille löytyi kyllä oma sivunsa.

Useita muitakin kameroita löytyi, mutta ne ei näyttänyt olevan enää toiminnassa. Esimerkiksi CuteCavy.comin kamera ei ollut päällä, mutta sivulta pystyy katsomaan webkameralla kuvattuja pätkiä marsuista.