>Kaikenlaista

>

OSJHn näyttely lähestyy, eikä mikään mene putkeen. Ennakkoilmoitin Surkun ja Ernestin, koska ne ovat yleensäkin pärjänneet parhaiten.
No, kävipä niin, että Fredrik ja Surku päättivät, että nyt ei tulla enää toimiin ja laitetaan ihan kunnon matsi pystyyn! Nappasin marsupallosta Surkun, jolla oli sitten kaksi haavaa poskessa ja pieni etukyljessä. Jos nuo haavat ei ehdi parantua näyttellyyn mennessä, se jää kotiin. Fredrik sai taisteluhaavoja sieraimeen ja huuleen – oli aluksi aika hurjannäköistä, kun verta valui sieraimesta ja hampaat olivat punaiset. Onneksi haavat olivat loppujen lopuksi aika pieniä ja ne sai puhdistettua helposti.
Eihän nämä vastoinkäymiset tietenkään tähän jäänyt, vaan kynsiä leikatessa huomasin että Ernestillä on ihan hitonmoiset kovettumat takajaloissa! Jos en saa niitä pehmitettyä, niin pitää miettiä taas kahdesti vienkö sitäkään paikanpäälle, varsinkin kun sen etujalkojen känsistä tippuu aina hoidettunakin pisteitä.

Pikkusisko kuitenkin kysyi, saisiko hän viedä Bellan näytille. Ensin olin aika kielteinen kun Bella nyt on aina niiiin Bella, mutta kai sitä lopulta oli suostuttava. Tässä juuri pyörittelin Bellaa sylissä, vaikka ajattelin että jos laittaisin siskon laittamaan sen itse kuntoon, ja voi että neiti käyttäytyi nätisti! Antoi leikata kynnet ilman, että repi jalkojaan pois sormien välistä eikä purrut kertaakaan. Tästä voi vaan kiittää OSJHn marsuiltaa (vetäjinä
Lea ja Essi), jossa tuli puheeksi kynsienleikkuuasennot. Otin sieltä sitten oppia ja nostin jalat korkeammalle tasolle, marsu sitten selälleen reisiä vasten ja siitä oli helppo leikata etujalkojen kynnet. Miten ihmeessä olen ikinä saanut edes leikattua niitä aiemmin? :D

Tänään tuli haettua myös postista marsuille ruuat. Björnille kasvatusta, muille elatusta. Pari päivää nuo saivat popsia Genesiksen jäämiä, mutta se ei oikein maistunut. Heti kun tuli taas Altrominia kuppiin, niin kaikki vetivät sitä nassuun kuin viimeistä päivää!

>Painonnousua

>

Björn (1 v 10 kk) 786 g (+ 34 g)
Ernest (1 v 10 kk) 1330 g (+ 48 g)
Fredrik (1 v 9 kk) 1185 g (+ 44 g)
Bella (1 v 2 kk) 937 g (+ 60 g)
Surku (7 kk 3 vk) 874 g (+ 83 g)


Björnin paino on noussut, vaikka leikkasin siltä turkin viikko tai pari sitten! Paino olisi siis vielä korkeampi, jos sen turkki olisi samassa tilassa kuin viimeksi punnittaessa. Jes! Muiden marsujen painot ovat myös nousseet aika lailla, varsinkin Surkun. Heinää kyllä kuluu taas enemmän, kun olen alkanut säännöstellä niiden pellettimääriä – ennen oli kaikilla aina tarjolla Altrominin Elatusta, nyt sitä on jatkuvasti ainoastaan Björnillä. Tällä viikolla pitäisi viimein laittaa ruokaa taas tilaukseen, kun nykyinen ruokapussi alkaa tuntua turhan tyhjältä.

>Vanhoja vauvoja

>

Löysin irc-galleriaan pitkästä aikaa eksyessäni piilotetuista kuvista vauva-Björnejä ja vauva-Fredrikejä! Luulin näiden kuvien jo kadonneen, lukuunottamatta tuota Björnin yksittäisulkoilukuvaa, joka esiintyy jo aiemmassa Björn-postauksessa. :)





>Kuvapläjäys

>

Otin eilen nopeasti marsuista pari tuoreempaa kuvaa valkoista taustaa vasten sekä häkeistä. Ei noista valkotaustaisista kummempia tullut, kun en viitsinyt alkaa leikkiä kamalasti siskon kameran asetuksilla. :) Fredrik suostui esittelemään onnistuneissa kuvissa vain parempaa puoltaan, kuten saatte huomata…











Sitten vielä häkkikuvat, joista itse tykkään enemmän värien vuoksi:




Lopuksi vielä tarkennukseltaan hyyyvin epäonnistunut kuva, joka kuitenkin kuvaa tämän kaksikon arkipäivää loistavasti:


Fredrik pitää kalterikonserttia ja Surku ulvoo taustalla nenä pystyssä ruuasta ja tytöistä haaveillen! Taitavat olla sitä mieltä että tyhjän salaattipallon olisi saatava täytettä ja äkkiä.

>Laajentuminen

>


(guinea) pigtastic koki pienen laajentumisen ja sai oman profiilinsa myös Twitteriin! Sieltä löydytään nimellä guineapigtastic ja tuosta sivupalkista löytää aina kolme viimeisintä päivitystä heti lukijoiden alapuolelta.

Fredrikin ja Surkun kränätilanne tuntuu olevan ohitse! Nyt herra asustelevat yhdessä 120 cm häkissä asuttuaan muutaman päivän erillään. Siivosin kaikki häkit kunnolla isän avustuksella, pohjat pestiin kunnolla ja siirryttiin Mörtti-röpöstä puruun. Varsinkin Fredrik näyttää olevan uudesta alusesta oikein hyvillään: Reetu kellahti keskelle häkkiä kyljelleen, haukotteli venytellen takajalkojaan oikein pitkälle nautiskellen ja jääden sitten maa päätä myöten röhnöttämään marsubumerangiksi puhtaalle aluselle. :) Pientä kinastelua on aina välillä, mutta hetkeä myöhemmin nuo taas popsii samasta salaattipallosta ilman sen kummempaa kränää.
Ehkä tilannetta helpotti se, että laitettiin aamulla Fredrik ja Surku samaan häkkiin: Surku oli kummissaan kun sen reviirille tuli toinen marsu ja se pörinä ja naksutus oli ihan mieletöntä! En ole ikinä nähnyt Fredrikiä niin karvat pörröllään. Marsut naksuttelivat pienen ikuisuuden ja pörisivät ja heiluttelivat takapuoliaan, mutta kumpikaan ei käynyt toistensa kimppuun. Lopulta Surku alkoi päästää alistuvia ääniä ja siirtyi pois tieltä, mutta nyppi taas tapansa mukaisesti Fredrikin kaulaturkkia. Reetu tosin itse ei ollut moksiskaan, pörisi vain vähän lisää ja työnsi sitten Surkun pois tieltä matkaten heinälaarille.
Tämän jälkeen pojat vielä jaloittelivat yli tunnin kylpyhuoneessa tyytyväisinä toistensa seuraan ja nyt ollaan samassa häkissä! Tästä tuli kyllä niiin hyvä mieli että voi vain toivoa noiden tulevan vielä jatkossakin hyvin toimeen.

>Höpinää ja häkkimuutoksia

>


Muhku-Surku! Oikeasti nyt ei olisi varsinaisesti mitään kirjoitettavaa, mutta selailin Lahden kuvia ja tällainen kuva löytyi Surkusta. Ei se livenä näytä ikinä tuolta (vai näyttääkö?) vaan mun mielestä se on mieletön ruikula… Sitten välillä se aina ottaa tollasen ihmeryhdin ja poseeraa ja on ihan möhkäle taas! Kotona se tosin aina kurkottelee kaikkea niin ehkä se antaa siitä niin pitkän vaikutelman myös. :) Mun sylivauva, en osaa edes kuvitella miltä se näyttää iiiisona kun ajattelen Surkun aina sellaisena minkälainen se oli meille tullessaan. Kamalan pieni ja hassunnäköinen luikero!
Skinnyt on kyllä onnistuneet viemään mun sydämen nyt totaalisesti, varsinkin kun oon nähnyt niitä nyt taas vähän enemmän kuin aiemmin. Ihania nahkapalloja, tällaisen kun näki ensimmäistä kertaa livenä (kuvia tuli ihmeteltyä kyllä sitäkin ennen) jossain Oulun näyttelyssä kaksin kappalein niin eihän sitä voinut kuin ihastella sitä miten lämpimiä skinnyt on! Tulevaisuudessa meillä tulee olemaan toivottavasti vielä muitakin nakuja kuin Surku. :)

Meillä siirrytään huomenna puruun, tuo Mörtti-röpö kerääntyy Surkulle ja Fredrikille kakkakanjoniin niin ikäviksi tukkeumiksi että niitä saa parin päivän välein olla melkein tarkastamassa ja tyhjentämässä kovista kakkaröpöpalloista! Onneksi Björn ja Ernest on helppo pitää lyhyttukkaisina eikä niillä ole ollut tukkeumaongelmia. :) Mietin myös väliaikaisena ratkaisuna että siirrän Bellan ja Ernestin tuohon 140 cm häkkiin ja toisen pojista niiden häkkiin ja toisen sitten taas siskon pupuilta vapautuneeseen tehdashäkkiin kun puput kuitenkin on tuolla ulkohäkissä. Enemmän tilaa pojille plus itse ei tarvi kärsiä siitä kamalasta mekkalasta minkä Fredrik aiheuttaa järsiessään tuota löysällä olevaa kalteriväliseinää! Viime yönä oli varsin lyhyet yöunet kun Reetu päätti aloittaa kalterikonserttia eikä paitojen työntäminen kalterien ja seinämän väliin vähentänyt sitä meteliä yhtään. Jos sitä ensi yöksi kokeilisi korvatulppia tai siirtäisi marsun uuteen häkkiin pyyhe väliaikaisena alusena. :D
edit: Nyt vaihtui häkkijärjestys koska tuosta Fredrikin ja Surkun yhteiselosta häkistä ei tunnu tulevan enää mitään. Väliaikaisena ratkaisuna Surku ja Fredrik asuu omissa häkeissään ja blondipariskunta valtasi tuon ison häkin oikein tyytyväisinä asuttuaan pienemmässä häkissä jo jonkin aikaa. Fredrik ei tosin ollut tyytyväinen uuteen 120 cm yksiöönsä vaan kiipesi häkistä ulos, kipitti toiselle puolelle huonesta ja kiipesi 140 cm häkin ovea vasten vaatien sitä kovaäänisesti takaisin! Miten raukka nyt oppii että sylistä jalkoja pitkin maahan laskeuduttuaan se ei enää juoksekaan samalla vanhalle häkille odottamaan oven avaamista…? :D

>Vastoinkäymisiä

>

Kaverini uljas (ja puruinen) musta Taavetti

Tänään nähtiin sitten Fredrikin ja Surkun ensimmäinen marsupallo. :( Ne oli viime yön jäähyllä toisistaan, kun Fredrikille oli ilmestynyt komea leukarupi, ja nyt aamulla sitten otin väliseinän pois ja katsoin mikä on tilanne. Ensin pojat eivät olleet moksiskaan toisistaan, katselivat ja nuuhkivat vain häkkiä, mutta sitten Surku äkkäsi Reetun ja lähti ajamaan sitä takaa, päätyen lopulta roikkumaan sen takapuolesta kiinni samalla kun Fredrik yritti näykätä takaisin. No, väliseinä takaisin paikoilleen…
Ei noista taida enää kavereita saada, mikä sinällään on harmi. Fredrik on aina ollut kamalan sosiaalinen ja ystävällinen marsu eikä se Surkullekaan ole ikinä tehnyt naarmuakaan. Surku taas on vähän kiukkuinen ja turhan itsetietoinen tapaus muiden marsujen joukossa ja ei kyllä pelkää tehdä isommalleen vahinkoa.
Harmittaa kyllä vietävästi, ettei Fredrikiä ja Björniä voi pitää enää yhdessä! Ne tulivat loistavasti toimeen ja olivat mitä herttaisin herraspariskunta (Fredrik ei tosiaan ole ikinä edes vilkaissutkaan meidän Bellaa päin, haikailee aina vain Björnin häkkiin), mutta Björn ei kestä Fredrikin alistamista.

Aina välillä on käyty keskustelua siitä että kunhan kesän tullen saataisiin siivottua tuo varasto, marsut voitaisiin siirtää taas sinne. Samalla elättelen toivetta marsuhyllystä, koska jos Fredrik ja Surku täytyy vielä laittaa erikseen niin häkkejä on jo neljä. Paras tilanne olisi tietenkin se, että saisi nuo yksinasuvat urokset ns. seinänaapureiksi että olisi kunnon näköyhteys, sillä kalteriseinän kanssa ei ole mitään ongelmaa. En tiedä vain että kuinka monta kerrosta olisi paras ratkaisu. Piirtelin äsken nopeasti kaksi mieleen tullutta ratkaisua satunnaisella kerroksenasuttamisjärjestyksellä:


tai



Tällä hetkellä olen kolmekerroksisen kannalla, mikäli siihen saa tarpeeksi leveyttä. Björn ei kokonaista kerrosta varmaan käyttäisi kuntonsa puolesta hyödykseen, mutta Surku ja Fredrik taas ovat aika liikkuvaisia tapauksia, joten niiden paikkaa voisi vaikka vaihdella siivouksen yhteydessä. Nelikerroksiseen taas tuppaisi tulemaan aika lailla korkeutta, riippuen tosin kerroskorkeudesta. 40 cm kerroskorkeudella koko hyllyn korkeus olisi 160 cm.
Tuo nelikerroksinenkaan ei kuitenkaan olisi mahdoton ajatus.

Jälleen kaverini marsupojat Leevi ja Vinku

>Marsujen painoja

>

Fredrikin parempi puoli…


Björn (1 v 9 kk) 752 g (+ 40 g)
Ernest (1 v 9 kk) 1282 g (+ 71 g)

Fredrik (1 v 8 kk) 1141 g (– 7 g)

Bella (1 v 1 kk) 877 g (+ 52 g)
Surku (6 kk 2 vk) 791 g (+ 56 g)

Näin meillä tällä viikolla! Björnin noussut paino oli mahtava yllätys, tuntuu että se on ollut kiikunkaakun 700 g yläpuolella jo ikuisuuden, tosin vaikea sanoa miten paljon se on vaihdellut näin kahden kuukauden punnitsemisvälillä. Pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja punnita ainakin Björniä säännöllisemmin – miksei muitakin, olisi kiva piirrellä niistä painonkehitystaulukkoja.
Ensi viikolla laitetaan tilaukseen Altrominin kasvatusta, että voidaan antaa sitä Björnille plus sekoitella sitä Surkun ja Fredrikin ruuan sekaan. Ernestille ja Bellalle sitä saatetaan myös sekoitella joukkoon, mutta Ernest tuntuu käsiin niiiin muhkealta että pitää seurailla ettei mene ylipainon puolelle. :)

>OSJHn pet-show 20.03.2010

>


Jälleen yksi piiiitkä näyttelypäivä takana! Meidän joukkiosta lähti tällä kertaa mukaan kaikki (näyttelykelpoiset) eli Surku, Fredrik, Ernest ja Bella. Joukkoa kartuttamassa oli siskon ja kaverin toimesta myös kaksi kania, Alma ja Vilttitossu.


Erityisen suuria odotuksia en laittanut omille marsuilleni, kun ajattelin porukan olevan aika kovatasoista monen tavoitellessa marsuilleen eliittikortteja. Olin kuitenkin yrittänyt keskittyä sellaisiin asioihin, jotka yleensä jäävät itseltäni vähän niin ja näin hoidettua, kuten rasvarauhanen, kynnet ja hampaat. Kaikki nämä olivatkin sitten hyvät, paitsi että ainakin Ernestin kanssa taisi olla yksi kynsi leikattu vähän liian pitkälle kun aloin taas viime hetkellä katsomaan että jos sitä vielä vähän leikkaisi… Pitäisi oppia jättämään nuo sellaisiksi kuin ne on edellisiltana jättänyt eikä leikellä kynsiä enää aamulla!


Päivässä ei ollut muuta normaalista poikkeavaa, paitsi yllättävä sähkökatkos (osa valoista onneksi toimivat) ja tuli juteltua taas uusien ihmisten kanssa! Bellan kanssa sai vähän jänskätä päättääkö se taas napata tuomaria sormista, mutta ehkä se tunnisti kasvattajansa ja oli sen verran armollinen, että näytti hampaat nätisti ja keskittyi pyristelemään muuten vain käänneltäessä… :D Meidän pistesaldot yleisvaikutelmineen oli seuraavat:

Bella 93 p, kunniamaininta turkista
”lammas” ja ”temperamentikas täti”

Ernest 92,5 p, kunniamaininta massasta
”kunnon risteytys” ja ”tiiliskivi”

Fredrik 90,5 p, kunniapalkinto puheliaisuudesta
”tuomarin lempiväri” ja ”mukava jutustelija”

Surku 93 p, kunniamaininta kokonaisuudesta
”kivan värinen” ja ”kivan puhelias kaveri”

Eikä pupuillakaan mennyt sen pahemmin: Vilttitossu sai 92 p ja Alma 91 p + kunniapalkinnon yleiskunnosta! :) Marsujen kanssa saadaan pitää pientä näyttelylomaa, mutta jos sitä sitten yrittäisi panostaa ihan kaikkeen toukokuun kahdessa näyttelyssä… ;)

Alma rapsuteltavana

>Musti & Mirri Tupla Show, Lahti 06.03.2010

>

Viime lauantaina ajeltiin melkein koko perheen voimin Lahteen asti ensimmäiseen SMYn näyttelyyn, jossa olen käynyt. Paikkana toimi Kasisali, joka oli ihanan iso ja tilava, sekä muutenkin oikein toimiva näyttelypaikka. Olin aluksi vähän hukassa että mitä piti tehdä ja minne ilmottautua, mutta kaikki selvisi siinä hiljalleen kun seuraili muiden tekemisiä.



Fredrik osallistui pet-luokkaan. Sillä oli kyllä takapuolessa ikävät ruvet, ilmeisesti Surkun aiheuttamat, jotka huomasin itse vasta juuri ennen pöydälle menoa. Niistä tuli tietenkin maininta ja myös siitä, että kannattaa miettiä että ketä sillä pitää häkkitoverina. Surkun ja Fredrikin häkki on onneksi tuollainen iso, jonka saa halutessaan kahteen osaan irrotettavalla kalteriväliseinällä. Nyt kotona olen kyllä noita tarkkaillut eikä Surku ole pahemmin Fredrikille kiukutellut, mutta yllätyksiähän aina tulee. Pisteitä Fredrikille kertyi kuitenkin 93 p ja erityisen tyytyväinen olen siihen miten hyvin se antoi käsitellä! Reetulla on joskus aina tapana pyöriteltäessä turhautua ja sitten se alkaa jyrsiä sormia… Nyt se näytti olevan kuitenkin oikein nätisti ja pulputteli tuomarille omia kertomuksiaan.



Samana päivänä oli myös Surkulla ensiesiintyminen ulkomuotoluokassa kertaa kaksi. Tuomareina olivat Katja Kivipuro ja Pernilla Holmberg (SWE). Ensimmäisenä oltiin Katjan arvosteltavana ja olin koko ajan ihan ulkona tilanteesta ja karkasin pöydän luotakin ennen aikojani, joten muut saivat huudella sitten takaisin. En kuullut juuri mitään mitä Katja sanoi, mutta sen verran vilkaisin että sihteeri laittoi Surkun kakkoseksi.
Toisena sitten suunnattiin Pernillan arvosteluun ja nyt osasin pysyä pöydänkin luona. Kuvassa tuomari taitaa juuri selittää kahdesta eri ”skinnytyypistä”, niistä joilla on V-kuvio otsassa ja niistä joilla ei ole. Surku oli 2/2.

Palkintojen jaon yhteydessä tulikin sitten aikamoinen yllätys – Surku oli ROP2 ja sai sertin! Selvitettiin vähän asiaa, niin papereihin oli merkattu sijoitus väärin ja Surku oli Katjalla 1/2. Minkäänlaista menestystä en ollut Surkulta odottanut, joten tämä oli erityisen mukava yllätys! Surkun puoliveli, Morning Mist, oli puolestaan ruotsalaisella tuomarilla ROP2 ja sai myös sertin, eikä Surkun kasvattajan muillakaan marsuilla mennyt sen huonommin. ;)


Väsähtänyt Surku



Päivä oli kaikkiaan erittäin mukava! Olisi ollut mukava jutella ihmisten (ja useamman) kanssa enemmän, mutta itsellä ei ihan rohkeus riittänyt plus keskittyminen oli suuntaunut aika lailla siihen että olin oikeassa paikassa oikean marsun kanssa oikeaan aikaan. :)

Ensi viikolla olisi taas vuorossa pet-showta Oulussa! Odotan jo innolla ensi elokuuta, kun Ouluun tulee ulkomuotoluokka… Ehkä silloin uskaltaisi viedä Bellankin näytille, vaikka se ei karheuden riemuvoitto olekaan. Ainahan se on mukava kuulla tuomarin mielipide!