Viisi kuukautta myöhemmin

Ohhoh, onpa siitä aikaa kun olen viimeksi kirjoitellut. Tämä vuosi on kulunut turhankin nopeaa ja nyt ollaan jo yli puolen välin. Marsurintamalla ei ole tapahtunut muuta sen kummempaa kuin että Surku löytyi häkistään kuolleena 14.6. Kirjoitan Surkulle myöhemmin oman tekstinsä, kun tämän oli tarkoitus olla lähinnä tällainen elonmerkki että blogi ei ole ihan unohtunut.

Tässäpä olisi muutama kuva tältä päivää. Marsulan valaistus ei ole kummoinen, joten värimäärittelyjen sijaan heitin kuvat suosiolla mustavalkoisiksi.

Tämän hetkiset asukkaat

Ajattelin esitellä lyhyesti tämän hetkiset laumakokoonpanot ja asukkaat, kun pieni marsupopulaatio tuntuu muuttuneen niin paljon vuoden aikana.

Ensin marsulan ”vanhukset” eli Pönsi (2 v 11 kk) ja Fredrik (3 v 8 kk). Tämä herrapariskunta on kyllä aivan mahtava, molemmat rohkeita kuikkuja ja ihania lemmikkejä. Ne tulee toimeen tilanteessa kuin tilanteessa, eikä väleihin ole vaikuttanut mihinkään vaikka Pönsi olisi käynyt naaraan luona välillä. Nämä herramarsut tulevat asumaan luonani viimeisiin päiviinsä asti.

Pikkupojat eli Kettunen (10 kk), Mustanaamio (3,5 kk) ja Urho (2,5 kk). Kettunen tosin on nyt naaraan luona ja tuskin palaa tähän laumaan, koska ne ei enää viimeisillä hetkillä tulleet oikein Mustanaamion kanssa toimeen (= löysin Mustanaamion tosi rumasti hakattuna PPKJYn näyttelyn jälkeen). Mustanaamio ja Urho kuitenkin ovat todella hyvät kaverukset ja saavat asustella yhdessä niin kauan kun tulevat toimeen. Kettusen kohtalo on vielä epäselvä, luultavasti se lähtee myyntiin Ainan synnytettyä.

Huonon onnen marsu Surku (2 v 6 kk) asuu yksin. Sillä oli pitkään seuranaan Mustanaamion veljet, joita se piti hyvässä kurissa. Moska-poikanen muutti Oulunsaloon vähän aikaa sitten, joten nyt odotellaan josko Ainan poikueesta löytyisi Surkulle taas seuraa. Poikasten kanssa se on ihan superhyvä kaveri, mutta yleensä turhan ikävää kärhämää alkaa tulla kun häkkikaveri kasvaa isommaksi. Surku on myös sellainen marsu, josta tuskin tulen koskaan luopumaan, onhan kyseessä mun ensimmäinen ja rakkain skinny!

Viimeisenä tytöt eli Aina (1 v 3 kk) ja tyttärensä Nakki (3,5 kk). Aina asustelee tosiaan nyt hetken aikaa Kettusen seurana ja Nakki odottelee äitinsä poikaystävän lähtöä omassa yksiössään. Aina on suoraan sanottuna aika natsi toisten naaraiden kanssa, mutta kyllä se Nakkia on jaksanut ihan nätisti katsella. Aikoinaan Aina hakkasi myös Morso-paran (ja sai uroksen pelkäämään itseään todella paljon), jtoen olen yllättynyt miten se ei ole vielä laittanut Kettusta palasiksi… Voi olla että Aina lähtee myös lemmikkikotiin tämän poikueen jälkeen, koska olen jo nyt äärimmäisen tyytyväinen sen poikaan Mustanaamioon.

>Monen gramman painoisia uutisia

>

Ernest 1343 g (+ 141 g)
Fredrik 1168 g (+ 20 g)
Bella 997 g (+ 58 g)
Surku 985 g (+ 85 g)


Onkohan tuossa vaa’assa jotain vikaa, kun Ernest on muka lihonnut tuon verran alle kuukaudessa?! Viimeksi se oli muka laihtunut parissa kuukaudessa taas 100 g, vaikka se ei tuntunut tai näkynyt päälle päin. Kaikkien, paitsi Fredrikin paino, oli viime kerralla laskussa. No, pitää seurailla ja tunnustella, ettei niistä tule liian lihavia.

Meillä ei ole taaskaan tapahtunut oikein mitään, siksi painopäivitystä vain. Ensi lauantaina on kyllä Luleån näyttely eli siitä varmaan päivitän seuraavaksi. Sen jälkeen marraskuun alussa suunnataan Liminkaan OSJH:n Halloween-teemaisiin näyttelyihin.

Sellaista tietenkin voisin näin pienesti ja hämärästi uutisoida, että marras-joulukuussa lauman lukumäärä kasvaa takaisin viiteen, mikäli kaikki sujuu suunnitellusti! ;)

>Nyt ja ennen

>


Tuntuu, että on kamalan vähän kirjoitettavaa tänne nykyään. Lauantaina jäi näyttelytkin välistä, niin ei ole tuloksia kerrottavana tai kuvia näytettävänä. Marraskuussa sitten seuraavat näyttelyt, ellen eksy sitä ennen Luleån puolelle.

Arki omassa kämpässä on sujunut ihan hyvin. Kolme viikkoa olin omillani, sitten kämppis tuli Ranskasta ja sen jälkeen ollaan oltu aika juhlavissa merkeissä tupareiden sun muun vuoksi. Marsut on saanut paljon huomiota, niin multa kuin vierailtakin ja varsinkin välillä vierailevalta siskolta.
Äsken kyllä uhrasin kaksi paitaa Surkulle mökkiin, koska tää kämppä on kamalan kylmä enkä uskalla laittaa tuota patteria kovemmalle pitkien verhojen vuoksi. Pitää soitella äidille, löytyisikö kotoa vielä lyhyempiä verhoja, ettei mun ja marsujen tarvisi palella täällä…

Marsut on reipastunut selvästi tässä parin viikon aikana, aluksi ne oli vaan ihan hiljaa ja kummissaan. Fredrikistä varsinkin on tullut äänekkäämpi, samoin Bella on reipastunut vaikka sekin on välillä vielä vähän arkajalka.

Ihan kamala näyttelykuume. Pitää varmaan laitella noita marsuja nyt sitten ihan muuten vaan näyttelykuntoon, puunata ja sen sellaista. Tosin ihan kun mun ei pitäisi käyttää kaikkea vapaa-aikaani opiskeluun, mutta kun… :D

Tuo kysely on nyt lojunut tuossa jo ikuisuuden ilman että oon käynyt sitä läpi, mutta Björnin poismeno tuli vähän väärään hetkeen niin en oo halunnut kirjoitella noita tuloksia vielä sen kummemmin. Enkä varmaan kirjoittelekaan. Jaetulle neljännelle sijalle pääsi Ernest ja Fredrik, kolmanneksi Bella, toiseksi Surku ja ensimmäiseksi Björn. Ikävä.

syksy 2008, parikuinen Björn



>Helei!

>

Fredrik ja siskon koiranpentu Nappa

Björn (2 v 1 kk) 730 g (– 70 g)
Ernest (2 v 1 kk) 1312 g (– 28 g)
Fredrik (2 v) 1140 g (
– 58 g)
Bella (1 v 5 kk) 960 g (
– 11 g)
Surku (10 kk 4 vk) 925 g (+ 44 g)

Apua kun näyttää punaista! Björn vähän huolestuttaa, vaikka se ei kyllä ole käyttäytynyt yhtään poikkeavasti… Itseasiassa se on ollut hetkittäin tosi pirtsakka. Saa nähdä minkä verran tuo paino on kun leikkaan siltä turkin.

Hiljaiselo jäi hieman odotettua lyhyemmäksi, kun jostain hiipi taas uusi kipinä marsuharrastukseen. Tässä kuussa lähden sittenkin (joo-ei-joo-ei-joo… yritä päättää!) hyvin todennäköisesti PiNan näyttelyä kohden. :) Ehkäpä myös Liminkaan OSJHn näyttelyyn, PPKJY jää varmaan välistä vaikka sen piti olla niin ”varma”. Surku on varmasti mukana joka paikassa, kun se on kasvanut niin kivasti kokoa, muista en tiedä vielä varmasti.

>Surku ja Fredrik yhteen soppii…

>

Fredrik ja Surku ovat tainneet auttamattomasti saada suurimman osan tästä blogista, kun ne tuntuvat esiintyvän joka tekstissä, eikä tämä ole poikkeus: vaan minkäs sille voi, että niiden elämässä tapahtuu koko ajan!

Kaksikko oli mukana 4H:n pieneläinpäiväkurssilla, jota pidin siskoni kanssa. Fredrik siellä käyttäytyi erinomaisesti, kuten myös Surku, joskin nakun hermot meinasivat olla hetkittäin hieman kireällä ja se jakeli pari puraisuakin pitkin päivää. Lapsia se ei kuitenkaan purrut, omistajaansa vain! Marsut kävivät joka ikisen kuudentoista lapsen sylissä varmaan useampaankin kertaan ja loppupäivästä oli sitten pienenpieni, leikkimielinen marsunäyttely, jota varten lapset sitten laittoi ihan itse pienellä ohjeistuksella marsut kuntoon. Fredrik sen voitti huimalla pisteen erotuksella. ;)

Nyt yritän saada taas kaksikkoa asumaan saman katon alle! Ovathan ne samassa 140 cm häkissä asuneet jo iät ja ajat, mutta tänään otin väliseinän pois. Pientä takaa-ajoahan se aluksi oli ja Surku nappasi Reetua takapuolesta parikin kertaa, mutta nyt ne syövät taas yhdessä samalta ruokakupilta. Vähän ne tietenkin varoo toisiaan – tai Fredrik enemmänkin, Surku vain naksuttelee – mutta parempaan päin ollaan menossa. Ehkä niistä tulee vielä sittenkin häkkikaverit!

Meillä on pieni juhlakausi tulossa, kun kolme marsua täyttää parin viikon sisään 2 vuotta! Meidän ”vanhuksista” sitten enemmän synttäreiden koittaessa, ensimmäistä juhlitaan jo ensi lauantaina.

>Björren bileeeet!

>

Björn ja nimetön pehmohamsterikaveri


Björn (1 v 11 kk) 800 g (
+ 14 g)
Ernest (1 v 11 kk) 1340 g (+ 10 g)
Fredrik (1 v 10 kk) 1198 g (
+ 14 g)
Bella (1 v 4 kk) 971 g (+ 34 g)
Surku (9 kk 1 vk) 871 g (– 3 g)

Björrellä on tänään bileet, kun sen paino ylsi ensimmäistä kertaa 800 grammaan! Tammikuusta asti ollaan yritetty saada paino nousemaan ja 800 g oli ensimmäinen tavoite. Uutta tavoitetta ei vielä uskalla asettaa, kun pitää ensin katsoa saadaanko painoa ylipäätään pysymään tässä vai lähteekö se taas laskuun. Toivotaan kuitenkin parasta! :) Tänään juhlitaan sitten tuoreilla ja uudella heinällä.

>Fredrik ja varvas

>

Piirros kouluvihkon nurkasta, vuodelta 2008 – Ernest, Fredrik ja Björn

Huhhuh, nyt ei kyllä Fredrik-raukalla suju! Tässä jokin aika sitten leikkelin marsujen kynsiä ja Reetu sai siinä sitten sellaisen sätkykohtauksen, että leikkasin siltä aika ikävästi suoneen. :( Verenvuoto saatiin taltutettua, mutta tassu sitten turposi ja Fredrik ei suostunut laittamaan sille painoaan. Turvotus kuitenkin laski pian, eikä marsu sitten enää varonut jalkaansa.

Tänään kävi sitten niin, että vietiin isän kanssa Surku ja Fredrik ulos. Fredrik kun on tuollainen hätähousu ja levoton, niin se hyppäsi suht korkealta marsun mittakaavassa isän käsistä ja tömähti ihan jaloilleen maahan. Yhtäkkiä kuitenkin alkoi ihan kamala itku ja vikinä ja Fredrik loikki paikoillaan. Heti säikähdettiin että nyt katkesi jalka tai jotain ja nostettiin marsu käteen, käänneltiin ja kokeiltiin tassuja. Se aristi taas sitä samaa etutassua, mutta ehjältä se sormiin tuntui. Laskettiin Fredrik sitten takaisin aitaukseen ja se oli taas kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olisikohan tuo kynsi tökännyt maahan hypätessä, kun siinä on se suonikin nyt niin pinnassa? Heti alkoi onneksi Fredrikille ruoka maittamaan ja nytkin se pupeltaa tuolla ruohoa naamaansa.

Tulee vain jotenkin paha mieli ja sellainen huono omistaja -olo, kun tällaisia tapahtuu eikä marsut suostu tulemaan toimeen, mutta ehkä se on vain niin että aina ei tällaiselta voi välttyä… Nyt Surku ja Fredrik tulevat onneksi ulkohäkissä edes jotenkuten toimeen, mutta sisätiloissa en uskalla laittaa niitä yhteen kun ulkona on kuitenkin havaittavissa ainakin pientä kinastelua.

Ja jostain syystä tämä blogi on nyt päättänyt, että tämä teksti täytyy laittaa joko kamalan pienellä tai suurella fontilla. Yritän keksiä ratkaisun, tämä sama ongelma oli jonkun toisenkin aiemman tekstin kanssa…

edit: Fonttiongelma ratkaistu. Ilmeisesti Firefoxilla kirjoittaessa teksti tulee tyhmän kokoisena asetuksista huolimatta, kun Google Chrome taas hoitaa tehtävänsä moitteettomasti.