>Kuvapläjäys

>

Otin eilen nopeasti marsuista pari tuoreempaa kuvaa valkoista taustaa vasten sekä häkeistä. Ei noista valkotaustaisista kummempia tullut, kun en viitsinyt alkaa leikkiä kamalasti siskon kameran asetuksilla. :) Fredrik suostui esittelemään onnistuneissa kuvissa vain parempaa puoltaan, kuten saatte huomata…











Sitten vielä häkkikuvat, joista itse tykkään enemmän värien vuoksi:




Lopuksi vielä tarkennukseltaan hyyyvin epäonnistunut kuva, joka kuitenkin kuvaa tämän kaksikon arkipäivää loistavasti:


Fredrik pitää kalterikonserttia ja Surku ulvoo taustalla nenä pystyssä ruuasta ja tytöistä haaveillen! Taitavat olla sitä mieltä että tyhjän salaattipallon olisi saatava täytettä ja äkkiä.

>Höpinää ja häkkimuutoksia

>


Muhku-Surku! Oikeasti nyt ei olisi varsinaisesti mitään kirjoitettavaa, mutta selailin Lahden kuvia ja tällainen kuva löytyi Surkusta. Ei se livenä näytä ikinä tuolta (vai näyttääkö?) vaan mun mielestä se on mieletön ruikula… Sitten välillä se aina ottaa tollasen ihmeryhdin ja poseeraa ja on ihan möhkäle taas! Kotona se tosin aina kurkottelee kaikkea niin ehkä se antaa siitä niin pitkän vaikutelman myös. :) Mun sylivauva, en osaa edes kuvitella miltä se näyttää iiiisona kun ajattelen Surkun aina sellaisena minkälainen se oli meille tullessaan. Kamalan pieni ja hassunnäköinen luikero!
Skinnyt on kyllä onnistuneet viemään mun sydämen nyt totaalisesti, varsinkin kun oon nähnyt niitä nyt taas vähän enemmän kuin aiemmin. Ihania nahkapalloja, tällaisen kun näki ensimmäistä kertaa livenä (kuvia tuli ihmeteltyä kyllä sitäkin ennen) jossain Oulun näyttelyssä kaksin kappalein niin eihän sitä voinut kuin ihastella sitä miten lämpimiä skinnyt on! Tulevaisuudessa meillä tulee olemaan toivottavasti vielä muitakin nakuja kuin Surku. :)

Meillä siirrytään huomenna puruun, tuo Mörtti-röpö kerääntyy Surkulle ja Fredrikille kakkakanjoniin niin ikäviksi tukkeumiksi että niitä saa parin päivän välein olla melkein tarkastamassa ja tyhjentämässä kovista kakkaröpöpalloista! Onneksi Björn ja Ernest on helppo pitää lyhyttukkaisina eikä niillä ole ollut tukkeumaongelmia. :) Mietin myös väliaikaisena ratkaisuna että siirrän Bellan ja Ernestin tuohon 140 cm häkkiin ja toisen pojista niiden häkkiin ja toisen sitten taas siskon pupuilta vapautuneeseen tehdashäkkiin kun puput kuitenkin on tuolla ulkohäkissä. Enemmän tilaa pojille plus itse ei tarvi kärsiä siitä kamalasta mekkalasta minkä Fredrik aiheuttaa järsiessään tuota löysällä olevaa kalteriväliseinää! Viime yönä oli varsin lyhyet yöunet kun Reetu päätti aloittaa kalterikonserttia eikä paitojen työntäminen kalterien ja seinämän väliin vähentänyt sitä meteliä yhtään. Jos sitä ensi yöksi kokeilisi korvatulppia tai siirtäisi marsun uuteen häkkiin pyyhe väliaikaisena alusena. :D
edit: Nyt vaihtui häkkijärjestys koska tuosta Fredrikin ja Surkun yhteiselosta häkistä ei tunnu tulevan enää mitään. Väliaikaisena ratkaisuna Surku ja Fredrik asuu omissa häkeissään ja blondipariskunta valtasi tuon ison häkin oikein tyytyväisinä asuttuaan pienemmässä häkissä jo jonkin aikaa. Fredrik ei tosin ollut tyytyväinen uuteen 120 cm yksiöönsä vaan kiipesi häkistä ulos, kipitti toiselle puolelle huonesta ja kiipesi 140 cm häkin ovea vasten vaatien sitä kovaäänisesti takaisin! Miten raukka nyt oppii että sylistä jalkoja pitkin maahan laskeuduttuaan se ei enää juoksekaan samalla vanhalle häkille odottamaan oven avaamista…? :D

>Marsujen painoja

>

Fredrikin parempi puoli…


Björn (1 v 9 kk) 752 g (+ 40 g)
Ernest (1 v 9 kk) 1282 g (+ 71 g)

Fredrik (1 v 8 kk) 1141 g (– 7 g)

Bella (1 v 1 kk) 877 g (+ 52 g)
Surku (6 kk 2 vk) 791 g (+ 56 g)

Näin meillä tällä viikolla! Björnin noussut paino oli mahtava yllätys, tuntuu että se on ollut kiikunkaakun 700 g yläpuolella jo ikuisuuden, tosin vaikea sanoa miten paljon se on vaihdellut näin kahden kuukauden punnitsemisvälillä. Pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja punnita ainakin Björniä säännöllisemmin – miksei muitakin, olisi kiva piirrellä niistä painonkehitystaulukkoja.
Ensi viikolla laitetaan tilaukseen Altrominin kasvatusta, että voidaan antaa sitä Björnille plus sekoitella sitä Surkun ja Fredrikin ruuan sekaan. Ernestille ja Bellalle sitä saatetaan myös sekoitella joukkoon, mutta Ernest tuntuu käsiin niiiin muhkealta että pitää seurailla ettei mene ylipainon puolelle. :)

>Björn

>

Björn on erikoinen marsu, eikä siitä ole täällä ollut vielä juuri mitään juttua, joten halusin omistaa sille kokonaan oman tekstinsä.

Björn on toinen kahdesta ensimmäisestä marsustani ja eikä ehkä aivan helpoin tapaus ensimmäiseksi marsuksi. Tämän karvakerän kanssa on tullut koettua kaikenlaista ja se on ehdottomasti ihmisystävällisin koko laumasta.

Björn hankittiin Haaparannan PetMagazinesta yhtä aikaa Fredrikin kanssa. Kummaltakin oli tiedossa syntymäpäivät ja Björn myytiin teddyn nimellä. On vaikea sanoa, ovatko pojat mahdollisesti marsutukusta peräisin (tällöin en ollut vielä tiedossa sellaisten paikkojen olemassaolosta), kun syntymäpäivät olivat kuitenkin tiedossa. Tarkoituksena oli ostaa kaksi naarasta, mutta Björnin sisar oli jo varattu ja jäljellä olisi ollut vain yksi vapaa naaras. Pörheä nallekarhu sileäturkkisen kaverinsa kanssa miellyttivät kuitenkin silmää, kun pyöriteltiin niitä isän kanssa käsissä. Björnin epämuodostuneet varpaat pistivät heti silmään, mutta muuten aloittelevan marsuharrastajan silmiin poikanen näytti terveeltä. Niinpä kaksikko tarttui mukaan ja suunnattiin Oulua kohti.

Varpaat ja kynnet, syksy 2008


No, hassut varpaat alkoivat sitten mietityttää vaikka Björn vaikutti kaikin puolin normaalilta ja rohkealta poikaselta. Se oli alusta asti urheampi kuin arkaileva Fredrik. Björniä käytettiin eläinlääkärillä, joka kuitenkin totesi, että kyseessä oli vain epämuodostuma eikä se luultavasti aiheuttaisi ongelmia.


Björn oli poikasena hyvin karkeakarvainen ja sillä oli kiiltävänmustia kohtia turkissaan, jotka turkin kasvaessa ja pehmetessä muuttuivat kuitenkin enemmän chocolatea kuin blackia muistuttavaksi, kuten pitkäturkkisilla yleensä taitaa käydäkin.

Ensimmäistä kertaa ulkona, syksy 2008


Lokakuussa 2008 Fredrikin ja Björnin kaveriksi hankittiin vielä kolmas uros, peruaanimainen Ernest. Samoihin aikoihin Björnille alkoi toiseen silmään kehittyä fatty eyeta, jota yritettiin parannella silmätipoilla. Samaan aikaan Björnin paino jäi vähän jälkeen Ernestistä ja Fredrikistä, mutta ero ei ollut huomattava. Talven tullessa Björn ja Ernest alkoivat kuitenkin ottaa yhteen hyvästä alusta huolimatta. Vuoden vaihteessa Ernest otettiin erilleen ja se päätettiin kastroida tulevaa tyttökaveria varten.


Vuoden 2009 puolella Björn alkoi rohista ja heti ensimmäiseksi tuli mieleen mahdollinen hengitystientulehdus ja taas mentiin eläinlääkärille. Björn sai antibioottikuurin ja sain seurauksena sain ensimmäiset kokemukset marsun piikittämisestä… Raukan paino oli nyt jo selvästi jäljessä kavereista eikä se tuntunut nousevan millään. Kun antibioottikuuri ei purrut rohinaan, saatiin vielä toinen perään, tällä kertaa ei onneksi piikitettävänä. Björn ei tuntunut kuitenkaan olevan rohinasta moksiskaan, söi ja joi kuten ennenkin, vaikka sitä tulikin tukiruokittu alipainon vuoksi.

Vuoden kuluessa Björnin kanssa tuli käytyä lääkärissä useammankin kerran. Hengitystientulehdus suljettiin pois epäilystä ja alettiin miettiä sydänvian mahdollisuutta. Taas eläinlääkäriin, eikä sydänvikaa havaittu. Björnin pää oli aina roikkunut ja se kulki nyt nenä maasta viistäen, takapuoli pystyssä, joten herrasta otettiin röngtenkuva.

Kävi ilmi, että Björnin selkäranka muistuttaa lähinnä vuoristorataa minkä vuoksi pääkin roikkui. Kun Björn sai tuettua päänsä suoraksi, sen rohinakin vaimeni heti. Tälle ei ollut kuitenkaan mitään tehtävissä ja marsu oli edelleen selvästi alipainoinen.

Björn elämöi, syksy 2008


Nykyään Björn asuu omassa yksiössään Fredrikin ja Surkun häkin vieressä, koska Fredrikin jatkuva alistaminen stressasi ja häiritsi sen syömistä. Björn on edelleen alipainoinen, mutta se syö ja juo aivan kuten muutkin marsut, lepäilee vain vähän enemmän. Vaikka Björn on ollut useasti jos jonkinlaisen hoidon alaisena ja pahimpina aikoina tuli mietittyä olisiko parka vain parempi päästää menemään, on siitä kasvanut mitä herttaisin ja uskaliain marsu. Se tulee kuikutellen hakemaan ruokaa häkin reunalta, nauttii rapsutuksesta ja kirputtelee syliteltäessä takaisin. Sen häkki on järjestelty niin että kaikki on helposti saatavissa ja mökissäkin sillä on ikkuna, jonka tasolle voi laskea pään niin että hengitys ei rohise epämiellyttävästi. Marsu on reipastunut silminnähden viime vuoden alusta, jolloin sillä tuntui olevan hyvin vähän oma-aloitteisuutta syömisen suhteen.


Sellainen on meidän Björn. Epämuodostunut rassukka, jolla on kuitenkin paras mahdollinen lemmikkimarsun luonne. Tämä nallekarhu on ollut ehdottomasti paras lemmikki haasteistaan huolimatta ja sen kanssa on tullut opittua marsuista kaikenlaista.

Loppusyksyllä 2009

>Vessahetkiä, paljon paperia ja Surku

>

Clark Gable, Marilyn Monroe ja Charlie Chaplin
kuva © Minna Malin


Täällä on tapahtunut kaikenlaista! Bellan paperit tulivat takaisin onnistuneen rekisteröinnin seurauksena ja siinä sitä sitten oltiin ensimmäisen rekisteröidyn marsun kanssa. Kauaa ei Bellan tarvinnut olla ainoa, kun 13. perjantaita tuli Kuopiosta haettua mitä herttaisin skinnypoika, josta oli jo kuvia pari merkintää taaksepäin! Charlien nimi taipui lopulta Surkuksi, vaikka tulee sitä kutsuttua siinä samalla myös Rutuksi. :)

Surkun ja Fredrikin tutustuttaminen ei olisi voinut mennä paremmin – risteytysherra ei ollut kaljusta kaverista moksiskaan vaan alkoi saman tien nuuhkia ja nuolla pienempää marsua. Purinaa ja pientä takaa-ajoa oli luonnollisesti ilmoilla, mutta Fredrik tuntuu suhtautuvan Surkuun erittäin hyväntahtoisesti, kun pienempi ymmärsi alistua pörinän edessä. Björn pääsi myös tutustumaan Surkuun eikä reagoinut siihen sen kummemmin. Samaan häkkiin Björn ei kuitenkaan enää palannut vaan uros sai yksiön Fredrikin ja Surkun häkin vierestä, jotta sitä on helpompi ruokkia lihottavammin vaikuttamatta Fredrikin painoon.

Meillä on myös kokeilussa purulliset vessa-astiat: Bella ja Ernest tajusivat idean heti, mutta Fredrik tykkää kumota tuota vessa-astiaa ja tekee mieluummin asiansa häkin muovipohjalla kaiveltuaan ensin sen esille pyyhkeen alta…

Draamaa ja vaarallisia tilanteita

Fredrik syksyllä 2008

Marsut muuttivat kesän ja syksyn vaihteessa omasta huoneestani lämmitettyyn varastoon, koska heinien pöllyäminen alkoi käydä hengitykselleni. Eilen kävi kuitenkin niin, että varastosta lähti sähköt, joten kipinkapin pelastin marsut sisätiloihin ja soitettuani isälle sain sellaisia neuvoja, että sähköt saisi takaisin päälle talon sähkökeskuksesta. Ovi oli kuitenkin niin jumissa, että tarvittiin naapurin siskon miestä avuksi, ennen kuin pääsimme laittamaan sähköt taas päälle. Lämpötila oli ehtinyt laskea varastossa kuitenkin jo niin alhaiseksi, että marsut jäivät kantokoppeihinsa lämpimään odottamaan häkkeihin pääsyä.

No, ei se käynytkään sitten niin helposti. Sähköt katkeilivat jatkuvasti uudestaan sitä mukaan, kun ne kävi laittamassa takaisin päälle. Päädyttiin lopulta siskon kanssa siihen tulokseen, että marsut muuttavat väliaikaisesti kanien tyhjiin häkkeihin (kanit ovat tällä hetkellä ulkoaitauksessa), kunnes varasto saadaan taas käyttökelpoiseksi. Marsut ovat olleet kummissaan, mutta yllättävän rohkeita. Sijoitin nuo kaksi pelkuria, Bellan ja Ernestin, ylempään häkkiin, jossa on vähemmän suojaisaa, jotta ne tottuisivat ihmisten paikallaoloon. Alahäkissä Björn ja Fredrik sen sijaan ovat rauhassa ja käyvät oma-aloitteisesti kurkkimassa häkin reunalla ruuan toivossa, jos joku istahtaa lähistölle.