Shoppailua

petsgo-014-pieni

Lemmikkitarvikeliike Pets Go otti yhteyttä ja tiedusteli, olisinko näin lemmikkibloggaajana kiinnostunut kirjoittamaan tilauskokemuksestani lahjakorttia vastaan. No, tässä sitä nyt ollaan! Nettisivulta löytyi mielestäni kivasti marsuille sopivia tuotteita.

Tilaukseni tein maanantaiaamuna, paketti lähti liikenteeseen samana päivänä ja tuli perille heti tiistaina. Nopeaa toimintaa! Tilasin seuraavat tuotteet:

JR Farm Voikukkaheinä 500g
JR Farm heinätunneli iso
Trixie Pajusilta 17×28 cm
2 x Classic kanipullo 600ml
Trixie Kanin tunneli 130×18 cm

Valikoin mahdollisimman paljon sellaisia tuotteita, joita ei välttämättä tulisi muuten ostettua, sekä aina tarpeellisia juomapulloja. Puisia virikkeitä meillä ei ole ollut enää pitkään aikaan, vaikka marsut niistä tykkääävät, koska niitä ei pysty pesemään samalla tavalla kuin esimerkiksi muovisia tai kankaisia virikkeitä.

Pakettiin oli sujautettu ylimääräisenä tuotteena myös pinaattinappeja! Kankainen tunneli meni heti äitini Kalervo-kanin käyttöön, joka ei vielä ensikokeilulla oikein ymmärtänyt ideaa. Kyllä se sisään pujahti, mutta yritti aina puolessa välissä syödä tiensä ulos. Marsut pääsivät kokeilemaan muita tavaroita tänään häkinsiivouksen yhteydessä.

petsgo-133-pieni

petsgo-111-pieni

Heinätunneli marsuillani on ollut viimeksi silloin, kun kuikkuja oli vain neljä kappaletta. Muistan kyseisen putkilon olleen suuri hitti jo silloin eikä se pettänyt nytkään – sinä samana hetkenä kun laskin tunnelin häkkiin, Routa ja Tove riensivät tutkailemaan ja järsimään sitä kovalla innolla.

petsgo-097-pieni

petsgo-130-pieni

Voikukkaheinä oli myös kova hitti! Sinä samalla hetkellä kun avasin pussin ja laitoin heinää ensimmäiseen häkkiin maisteltavaksi, alkoi pikkuskinnyjen häkistä kuulua hyvin vaativa huuto tuoksun perässä. Mustanaamio taisi olla ainoa, joka ei malttanut hiljentyä kaikista kolmestatoista marsusta syömään, mutta päästyään yli puhtaan häkin iloista sekin viimein malttoi alkaa maisatella.

petsgo-141-pienipetsgo-145-pieni

Pajusilta herätti pikkuskinnyissä ihmetystä. Ensin sitä kierreltiin kaukaa ja Piina yritti vessa-astiasta käsin kuikuilla uutta outoa vempelettä, mutta uskaltautui sitten lähemmäs haistelemaan. Lopulta tästäkin häkistä alkoi kuulua tasainen järsinnän ääni.

Loppuun vielä Urhon pepsodent-hymy, jonka se esittelee aina nenä pitkällä kun marsulan ovi jätetään auki. Kesän tuoksut on niiiiin ihania!

petsgo-004-pieni

Viisi kuukautta myöhemmin

Ohhoh, onpa siitä aikaa kun olen viimeksi kirjoitellut. Tämä vuosi on kulunut turhankin nopeaa ja nyt ollaan jo yli puolen välin. Marsurintamalla ei ole tapahtunut muuta sen kummempaa kuin että Surku löytyi häkistään kuolleena 14.6. Kirjoitan Surkulle myöhemmin oman tekstinsä, kun tämän oli tarkoitus olla lähinnä tällainen elonmerkki että blogi ei ole ihan unohtunut.

Tässäpä olisi muutama kuva tältä päivää. Marsulan valaistus ei ole kummoinen, joten värimäärittelyjen sijaan heitin kuvat suosiolla mustavalkoisiksi.

Assassin’s Creed-poikue

Viimeisin (ja ainakin hetkeksi myös viimeisin) poikue syntyi lokakuussa. Rukka kasvatteli mahaansa ikuisuuksia ja asiaa ei varmaan yhtään nopeuttanut se, että poikasia odotti syntyväksi varsinainen lauma ihmisiä. Marsuneitiä kävi ihmettelemässä moni ja olen varma että se sai Rukan puristamaan entistä tiukemmin lantioluitaan kiinni. Vaihtoehtoisesti se saattoi tähdätä halloweeniin.

Joka tapauksessa, poikaset syntyivät kello yhden jälkeen aamuyöstä 30.10. Itse olin jo nukahtamassa, kun Rukka alkoi pitää ääntä. Mikäs siinä sitten, valot päälle ja viereen kyttäämään. Vähän olin toivonutkin että pääsen seuraamaan synnytystä, nähtyäni sellaisen tosielämässä vain kerran aiemmin. Ensimmäisenä Rukka sai ulos vaalean poikasen, joka oli omiin silmiini aivan valtava. Puntari oli tietenkin juuri tuolloin toisessa osoitteessa, niin en päässyt punnitsemaan. Tämä poikanen veti kuitenkin pari kertaa henkeä ja menehtyi. Tutkailin sitä hetken, koska joku poikasessa näytti vähän hassulta (kuolleita ja varsinkin epäkehittyneitä skinnypoikasia on tullut valitettavasti nähtyä pariinkin kertaan). Se oli kaiken kaikkiaan kokonainen ja iso, mutta sieraimet näytti oudolta. Epäilen poikasta kovasti letaaliksi, vaikka sen emossa ja emon sisaruksissa ei ole juuri mitään roaniin tai dalmatialaiseen viittaavaa. Emon emolla on valkoinen läikkä, mutta pöljänä suljin roanin/dalmiksen mahdollisuuden pois heti kun viisipäiselle poikueelle sitä ei ilmestynyt. Pitäkää tätä päätöstä huonona älkääkä tehkö samaa virhettä… Letaalipoikasesta minulla ei ole kunnon kuvaa, koska kamerasta oli tietenkin akku loppu, vaikka yleensä on ollut tapana dokumentoida jotenkin kummallisen näköiset kuolleet poikaset. Kuvasin sen puhelimella, mutta laatu on varsinkin yöaikaan kuvattuna melkoisen huono.

No, synnytys kuitenkin jatkui ja vaalea poikanen piti laittaa sivuun elvytysyritysten osoittautuessa turhiksi. Seurasin vähän peloissani, ettei sieltä tule toista vaaleaa poikasta, mutta onneksi Rukka pullautti pihalle tumman, edellistä pienemmän poikasen. Hetken kuluttua syntyi toinenkin, lähes yhtä tumma kuin edeltäjänsä. Kahteen mennessä synnytys oli hoidettu ja Rukka alkoi hoitaa poikasiaan oikein innokkaana.

Eloonjääneet saivat nimekseen Where is Charles Lee? ja Farewell Francesco. Poikueen teema oli päätetty jo aiemmin, kun vuosi 2013 tuli vietettyä melkoisen tiiviisti Assassin’s Creed-pelisarjan parissa. Poikasten nimet ehtivät jo kerran vaihtuakin päittäin, kun niiden luonteet olivatkin ihan muuta mitä osasin odottaa. Lempinimiksi kehittyi Piina ja Paniikki Hercules-elokuvan pikkupaholaisten mukaan. Nyt marsutytöt ovat jo 3,5 kuukauden ikäisiä, mutta kiitos talven ja ikkunattoman marsulan, kuvamateriaali on hyvin olematonta. Alla siis kuvat tyttäristä syntymän jälkeen, nykyään noiden nenäkarvat ovat jo vähän komeammat.

charleslee1 charleslee2

Farewell Francesco eli Paniikki on kaksikosta se vähän arempi. Sillä on hauska väritys, raitaa, pilkkua ja mahassa melkein ruutuakin. Pää on pidempi kuin siskollaan ja korvatkin kevyemmät, mutta katsellaan mihin suuntaan tämä neiti kasvaa!

francesco1 francesco2Where is Charles Lee? eli Piina on kovaääninen ja rohkea tapaus. Se on tyypiltään sisartaan parempi, mutta naamakarvoituksen paremmuuden kanssa käydään tällä hetkellä kovaa kamppailua.