Shoppailua

petsgo-014-pieni

Lemmikkitarvikeliike Pets Go otti yhteyttä ja tiedusteli, olisinko näin lemmikkibloggaajana kiinnostunut kirjoittamaan tilauskokemuksestani lahjakorttia vastaan. No, tässä sitä nyt ollaan! Nettisivulta löytyi mielestäni kivasti marsuille sopivia tuotteita.

Tilaukseni tein maanantaiaamuna, paketti lähti liikenteeseen samana päivänä ja tuli perille heti tiistaina. Nopeaa toimintaa! Tilasin seuraavat tuotteet:

JR Farm Voikukkaheinä 500g
JR Farm heinätunneli iso
Trixie Pajusilta 17×28 cm
2 x Classic kanipullo 600ml
Trixie Kanin tunneli 130×18 cm

Valikoin mahdollisimman paljon sellaisia tuotteita, joita ei välttämättä tulisi muuten ostettua, sekä aina tarpeellisia juomapulloja. Puisia virikkeitä meillä ei ole ollut enää pitkään aikaan, vaikka marsut niistä tykkääävät, koska niitä ei pysty pesemään samalla tavalla kuin esimerkiksi muovisia tai kankaisia virikkeitä.

Pakettiin oli sujautettu ylimääräisenä tuotteena myös pinaattinappeja! Kankainen tunneli meni heti äitini Kalervo-kanin käyttöön, joka ei vielä ensikokeilulla oikein ymmärtänyt ideaa. Kyllä se sisään pujahti, mutta yritti aina puolessa välissä syödä tiensä ulos. Marsut pääsivät kokeilemaan muita tavaroita tänään häkinsiivouksen yhteydessä.

petsgo-133-pieni

petsgo-111-pieni

Heinätunneli marsuillani on ollut viimeksi silloin, kun kuikkuja oli vain neljä kappaletta. Muistan kyseisen putkilon olleen suuri hitti jo silloin eikä se pettänyt nytkään – sinä samana hetkenä kun laskin tunnelin häkkiin, Routa ja Tove riensivät tutkailemaan ja järsimään sitä kovalla innolla.

petsgo-097-pieni

petsgo-130-pieni

Voikukkaheinä oli myös kova hitti! Sinä samalla hetkellä kun avasin pussin ja laitoin heinää ensimmäiseen häkkiin maisteltavaksi, alkoi pikkuskinnyjen häkistä kuulua hyvin vaativa huuto tuoksun perässä. Mustanaamio taisi olla ainoa, joka ei malttanut hiljentyä kaikista kolmestatoista marsusta syömään, mutta päästyään yli puhtaan häkin iloista sekin viimein malttoi alkaa maisatella.

petsgo-141-pienipetsgo-145-pieni

Pajusilta herätti pikkuskinnyissä ihmetystä. Ensin sitä kierreltiin kaukaa ja Piina yritti vessa-astiasta käsin kuikuilla uutta outoa vempelettä, mutta uskaltautui sitten lähemmäs haistelemaan. Lopulta tästäkin häkistä alkoi kuulua tasainen järsinnän ääni.

Loppuun vielä Urhon pepsodent-hymy, jonka se esittelee aina nenä pitkällä kun marsulan ovi jätetään auki. Kesän tuoksut on niiiiin ihania!

petsgo-004-pieni

Viisi kuukautta myöhemmin

Ohhoh, onpa siitä aikaa kun olen viimeksi kirjoitellut. Tämä vuosi on kulunut turhankin nopeaa ja nyt ollaan jo yli puolen välin. Marsurintamalla ei ole tapahtunut muuta sen kummempaa kuin että Surku löytyi häkistään kuolleena 14.6. Kirjoitan Surkulle myöhemmin oman tekstinsä, kun tämän oli tarkoitus olla lähinnä tällainen elonmerkki että blogi ei ole ihan unohtunut.

Tässäpä olisi muutama kuva tältä päivää. Marsulan valaistus ei ole kummoinen, joten värimäärittelyjen sijaan heitin kuvat suosiolla mustavalkoisiksi.

Juniorit

marsutkissat 364 pieni

Kuvailin hyvin nopeasti viime syksyn poikueista kotiin jääneitä marsuja. Ne kaikki on jo niin kamalan isoja!

marsutkissat 381 pieni

Göran (He Asked Me How To Spell Orange) ei ole mikään ihmisen paras ystävä. Vähän kiukkuinen tapaus. Sen väri on edelleen vähän arvoitus. Emosta on ymmärtääkseni tullut ulos enemmänkin tällaisia harlekiinilta näyttäviä poikasia, mutta tuo mustan sävy on hämmentävä. Päästä ihan tumma, mutta muu vartalo on enemmänkin rusehtavaa. Jospa se olisi taas joku ihmeellinen soopeli.

marsutkissat 447 pieni

Edellisen sisko Rukka (That’s Why Her Hair Is So Big) on todella sievä! Siitä oli vaikea saada hyvää kuvaa kun se heittäytyi pitkäksi epämääräiseksi makkaraksi nätin poseerauksen sijaan.  Aivan ihanan värinen pikkutyttö. Vähän villi luonne tämäkin.

marsutkissat 478 pieni

Sitten ihana Routa (Never Kill a Boy on the First Date), joka on kohta varmaan emonsa kokoinen – ja se on paljon, sillä Tove-äiti on aikamoinen mötkylä. Tällä marsuneidillä on mahtava kirjava väritys! Juuri tällaisten riemukirjavien tapausten takia varmaan lopulta päädyin itsekin kasvattamaan turkkirotua, kun ulos voi tulla ties minkälaista väripalettia kun ei keskitytä siihen värisävyn jalostamiseen. Tässä vielä muutama lisäkuva Roudan värityksestä, rakastan tuota kirjavaa takamusta:

marsutkissat 480 pieni

marsutkissat 482 pieni

Bonuksena loppuun animaatio rapsuteltavasta Urhosta!

urho

Hyvästejä ja kotiinpaluita

Menetyksiä toisensa perään. Mathletes-poikanen menehtyi viikonloppuna kissan murtauduttua marsuhäkkiin vanhempieni luona. Aluksi näytti että selvittiin pelkällä säikähdyksellä, kun poikanen söi, joi ja oli reipas, mutta meni sunnuntaina niin huonoon kuntoon että se oli parempi lopettaa. Mathletes oli ehkä persoonallisin koko syksyn poikasista. Rohkea, kovaääninen ja kova karkaamaan. Se oppi miten pääsee helposti häkistä pois (ja halutessaan takaisin) ja yleensä juoksi aina lattialla vastaan kun tulin kämpille.  Yleensä yksin, kerran siskonsa Rukan kanssa.

Nyt on sellainen olo, että tuskin uskaltaa mennä kotiin ilman että pelkää siellä olevan taas jotain vialla. Onneksi siellä kuitenkin odottaa aina erityisesti maailman suloisin Routa-vauva, joka noin kahden viikon iässä on jo melkein luovutusikäisen kokoinen! Se siitä saa kun on ainoa maitojonossa.

Eilen jaksoin ottaa jopa muutaman kuvan pitkästä aikaa.

Never Kill A Boy On The First DatePieni suuri Routa

Ham 'Em High & Hogs And KissesNämä ihanat pikkupojat lähtee perjantaina uuteen kotiin. Tulee kyllä ikävä kauhukaksikkoa!

That's Why Her Hair Is So BigRukka on tämän syksyn ainoa elävänä selvinnyt skinnypoikanen. Mulla tulee aina niin mieleen pikkuisen Mockasin-isä kun Rukkaa katselee.

Tove

Sitten vielä Tove loppuun. Se on kyllä niin mun lellikki. Ei tuota naamaa katsellessa voi edes harkita myyntiä. Valas se on myös, kaksi viikkoa kohta synnytyksestä ja painoa on kuitenkin sen 1100 grammaa. Tuntuu niiiiin valtavalta kun on tottunut pieniin skinnynaaraisiin.

Raasukin palasi eilen takaisin, kun kävin viemässä Nakin takaisin sijoituskotiin. Se on kasvanut niin paljon, etten olisi edes tunnistanut omaksi marsuksi! Sillä on myös maailman isoimmat silmät, vielä isommat kuin Aina-emolla. Täytyy kyllä kuvailla sitä heti kun on aikaa ja valoa.

Kyllä routa porsaan kotiin ajaa

Sieltähän se vuoden viimeinen poikue sitten putkahti kolme päivää sitten. Tulin iltasella lähempänä yhdeksää koulusta kotiin ja vastassa oli kolme kuollutta poikasta, kaksi skinnyä ja yksi niin epämääräisesti kehittynyt asia, että se oli vaikea edes marsuksi tunnistaa. Kyllähän siinä ehti jo harmittaa, varsinkin kun toinen skinnyistä olisi ollut tyypiltään aivan mahtava, mutta tarkastellessani naaraiden häkkiä tarkemmin, kurkisteli Toven alta kaunis pieni skinnykantaja!

Nimeksi tuli Buffy-sarjan jakson mukaan Never Kill a Boy on the First Date, kutsumanimenä Routa. Painoa oli 106 grammaa siinä missä kuolleet sisarukset oli aika pikkuruisia. Jotain ongelmia osasin jo odottaa, koska Tovella oli punaista pissaa hetken aikaa yhdeksännen viikon kohdalla. Onneksi emolla on nyt kaikki kunnossa ja samoin ainoalla pikkuisella! Niin kovasti tuli odotettua Mustanaamion jälkikasvua, että onneksi sitä sai edes yhden pienokaisen verran.