Viisi kuukautta myöhemmin

Ohhoh, onpa siitä aikaa kun olen viimeksi kirjoitellut. Tämä vuosi on kulunut turhankin nopeaa ja nyt ollaan jo yli puolen välin. Marsurintamalla ei ole tapahtunut muuta sen kummempaa kuin että Surku löytyi häkistään kuolleena 14.6. Kirjoitan Surkulle myöhemmin oman tekstinsä, kun tämän oli tarkoitus olla lähinnä tällainen elonmerkki että blogi ei ole ihan unohtunut.

Tässäpä olisi muutama kuva tältä päivää. Marsulan valaistus ei ole kummoinen, joten värimäärittelyjen sijaan heitin kuvat suosiolla mustavalkoisiksi.

Hyvästejä ja kotiinpaluita

Menetyksiä toisensa perään. Mathletes-poikanen menehtyi viikonloppuna kissan murtauduttua marsuhäkkiin vanhempieni luona. Aluksi näytti että selvittiin pelkällä säikähdyksellä, kun poikanen söi, joi ja oli reipas, mutta meni sunnuntaina niin huonoon kuntoon että se oli parempi lopettaa. Mathletes oli ehkä persoonallisin koko syksyn poikasista. Rohkea, kovaääninen ja kova karkaamaan. Se oppi miten pääsee helposti häkistä pois (ja halutessaan takaisin) ja yleensä juoksi aina lattialla vastaan kun tulin kämpille.  Yleensä yksin, kerran siskonsa Rukan kanssa.

Nyt on sellainen olo, että tuskin uskaltaa mennä kotiin ilman että pelkää siellä olevan taas jotain vialla. Onneksi siellä kuitenkin odottaa aina erityisesti maailman suloisin Routa-vauva, joka noin kahden viikon iässä on jo melkein luovutusikäisen kokoinen! Se siitä saa kun on ainoa maitojonossa.

Eilen jaksoin ottaa jopa muutaman kuvan pitkästä aikaa.

Never Kill A Boy On The First DatePieni suuri Routa

Ham 'Em High & Hogs And KissesNämä ihanat pikkupojat lähtee perjantaina uuteen kotiin. Tulee kyllä ikävä kauhukaksikkoa!

That's Why Her Hair Is So BigRukka on tämän syksyn ainoa elävänä selvinnyt skinnypoikanen. Mulla tulee aina niin mieleen pikkuisen Mockasin-isä kun Rukkaa katselee.

Tove

Sitten vielä Tove loppuun. Se on kyllä niin mun lellikki. Ei tuota naamaa katsellessa voi edes harkita myyntiä. Valas se on myös, kaksi viikkoa kohta synnytyksestä ja painoa on kuitenkin sen 1100 grammaa. Tuntuu niiiiin valtavalta kun on tottunut pieniin skinnynaaraisiin.

Raasukin palasi eilen takaisin, kun kävin viemässä Nakin takaisin sijoituskotiin. Se on kasvanut niin paljon, etten olisi edes tunnistanut omaksi marsuksi! Sillä on myös maailman isoimmat silmät, vielä isommat kuin Aina-emolla. Täytyy kyllä kuvailla sitä heti kun on aikaa ja valoa.

4.8.2012 EPJY:n 20-vuotis Juhlanäyttely, Jurva

Kahden päivän näyttelyreissu taas takanapäin. Mukaan nappasin Surkun, Mustanaamion, Nakin ja Raasun, joista kolme ensimmäistä pääsivät ulkomuotoilemaan, Raasu edusti vain kasvattajakatselmoinnissa. Suuren suuria odotuksia ei ollut, koska paikalla oli enemmänkin skinnyjä, mutta jälleen päivä meni odotuksia paremmin: Mustanaamio oli toisella tuomarilla ROP1 ja ansaitsi vielä kuman kaupan päälle! Myös kasvattajakatselmointi Nakilla ja Raasulla meni läpi, vaikka odotin että sieltä saattaisi tulla peräti hylsyäkin. Lisää tiheyttä karvoitukseen toivottiin (Nakin karvoitus on aika olematon, Raasun karvoitus vielä kehittymässä) ja tyyppiin sekä kokoon parannusta. Korvista kyllä tykättiin, mutta sekin voi kärsiä sitten kun alkaa päät pyöristyä.

Itselläni päivä meni rattoisasti kun toimin heti aamusta hetken eläintentarkastuksessa ja lopulta päädyin pet-tuomarin sihteeriksi. Siinä vaiheessa kun pet-marsut alkoi olla arvosteltu, olikin skinnyjen vuoro ja pian sen jälkeen palkintojen jako ja kotiinlähtö. Kyllähän nuo näyttelypäivät menee mukavammin kun on tekemistä, eikä tarvitse vain odotella milloin on omien marsujen vuoro!

Kuvamateriaalia ei ole kuin näyttelyä edeltävältä illalta yöpymispaikalta, joten tässäpä vain mukana olleet marsukkeet joskus noin puoli yhden aikoihin pe-la-yönä: