Shoppailua

petsgo-014-pieni

Lemmikkitarvikeliike Pets Go otti yhteyttä ja tiedusteli, olisinko näin lemmikkibloggaajana kiinnostunut kirjoittamaan tilauskokemuksestani lahjakorttia vastaan. No, tässä sitä nyt ollaan! Nettisivulta löytyi mielestäni kivasti marsuille sopivia tuotteita.

Tilaukseni tein maanantaiaamuna, paketti lähti liikenteeseen samana päivänä ja tuli perille heti tiistaina. Nopeaa toimintaa! Tilasin seuraavat tuotteet:

JR Farm Voikukkaheinä 500g
JR Farm heinätunneli iso
Trixie Pajusilta 17×28 cm
2 x Classic kanipullo 600ml
Trixie Kanin tunneli 130×18 cm

Valikoin mahdollisimman paljon sellaisia tuotteita, joita ei välttämättä tulisi muuten ostettua, sekä aina tarpeellisia juomapulloja. Puisia virikkeitä meillä ei ole ollut enää pitkään aikaan, vaikka marsut niistä tykkääävät, koska niitä ei pysty pesemään samalla tavalla kuin esimerkiksi muovisia tai kankaisia virikkeitä.

Pakettiin oli sujautettu ylimääräisenä tuotteena myös pinaattinappeja! Kankainen tunneli meni heti äitini Kalervo-kanin käyttöön, joka ei vielä ensikokeilulla oikein ymmärtänyt ideaa. Kyllä se sisään pujahti, mutta yritti aina puolessa välissä syödä tiensä ulos. Marsut pääsivät kokeilemaan muita tavaroita tänään häkinsiivouksen yhteydessä.

petsgo-133-pieni

petsgo-111-pieni

Heinätunneli marsuillani on ollut viimeksi silloin, kun kuikkuja oli vain neljä kappaletta. Muistan kyseisen putkilon olleen suuri hitti jo silloin eikä se pettänyt nytkään – sinä samana hetkenä kun laskin tunnelin häkkiin, Routa ja Tove riensivät tutkailemaan ja järsimään sitä kovalla innolla.

petsgo-097-pieni

petsgo-130-pieni

Voikukkaheinä oli myös kova hitti! Sinä samalla hetkellä kun avasin pussin ja laitoin heinää ensimmäiseen häkkiin maisteltavaksi, alkoi pikkuskinnyjen häkistä kuulua hyvin vaativa huuto tuoksun perässä. Mustanaamio taisi olla ainoa, joka ei malttanut hiljentyä kaikista kolmestatoista marsusta syömään, mutta päästyään yli puhtaan häkin iloista sekin viimein malttoi alkaa maisatella.

petsgo-141-pienipetsgo-145-pieni

Pajusilta herätti pikkuskinnyissä ihmetystä. Ensin sitä kierreltiin kaukaa ja Piina yritti vessa-astiasta käsin kuikuilla uutta outoa vempelettä, mutta uskaltautui sitten lähemmäs haistelemaan. Lopulta tästäkin häkistä alkoi kuulua tasainen järsinnän ääni.

Loppuun vielä Urhon pepsodent-hymy, jonka se esittelee aina nenä pitkällä kun marsulan ovi jätetään auki. Kesän tuoksut on niiiiin ihania!

petsgo-004-pieni

Viisi kuukautta myöhemmin

Ohhoh, onpa siitä aikaa kun olen viimeksi kirjoitellut. Tämä vuosi on kulunut turhankin nopeaa ja nyt ollaan jo yli puolen välin. Marsurintamalla ei ole tapahtunut muuta sen kummempaa kuin että Surku löytyi häkistään kuolleena 14.6. Kirjoitan Surkulle myöhemmin oman tekstinsä, kun tämän oli tarkoitus olla lähinnä tällainen elonmerkki että blogi ei ole ihan unohtunut.

Tässäpä olisi muutama kuva tältä päivää. Marsulan valaistus ei ole kummoinen, joten värimäärittelyjen sijaan heitin kuvat suosiolla mustavalkoisiksi.

Pikkunakkeja

Tänään syntyi Nakin ja Urhon odotettu poikue tuossa iltaseitsemän aikoihin! On vain niin pimeää, ettei kuvamateriaalia ole tiedossa ennen huomista, mutta pakko kai tänne on tulla hehkuttamaan kun tuli niin kauniitä värejä: yksi cream agouti (suklaata!), chocolate/cream/white (vielä selkeämpää suklaata!!) ja kaksi himalayaa!!! Oikeasti niin kolmen huutomerkin arvoinen juttu, olin varma että mun tuurilla ei tule yhtään himistä, vaikka sen mahdollista pitikin olla tällä yhdistelmällä. Suklaa on vaan megaplussaa, koska Marraksen poikueesta sitä ei tullut odotuksista huolimatta.

Yllättäen tuli taas yksi skinny ja kolme kantajaa… Mikä tää yksi skinny per kantaja-skinny-yhdistelmä? Tosin on se parempi kuin kahden ensimmäisen vastaavanlaisen yhdistelmän kohdalla, jolloin syntyi molempiin yksittäiset kantajat. Sen jälkeen on ollut kaksi kantajaa + skinny, kolme kantajaa + skinny ja kolme kantajaa + skinny, vaikka todennäköisyydet pitäisi olla 50/50. No, ensi keväänä sitä toivottavasti saisi skinny-skinny-yhdistelmää pitkästä aikaa. Tän poikueen kohdalla skinnylle sentään sattui se odotetuin väri!

Sukupuolia en ole vielä uskaltanut edes katsoa.

Ja niin, skinnyillähän ei värillä pitäisi olla väliä, mutta kun… Mulla tulee niin valinnanvaikeus, vaikka pitäisi yrittää minimoida marsumäärää ennen vaihtoa.

Marsupöpilä


Saa nähdä millaisia poikasia syntyy näin edustavista vanhemmista… Voikohan marsuille järjestää mielentilatutkimusta? Urhon komeaa irvistystä en huomannut vasta kuin koneella kuvia selaillessani!

Pääsiäislomalla

Urho ja Mustanaamio pääsivät vanhempieni luokse mukaan parisuhdelomalle, kun molempien päälle painava murrosikä on saanut ne tekemään ikäviä yhteenottoja. Onneksi tilanne näyttää jo paremmalta, vaikka viikon alussa Mustanaamio otti pientä damagea marsupallon muodossa…

24.3.2012 OSJHn pet-näyttely

Eilen oltiin Mustanaamion, Urhon ja Nakin kanssa Limingassa näyttäytymässä. Mukana oli myös sisko myös tästä blogista tuttujen Ernestin, Bellan ja Mallan kanssa, sekä siskon kaveri hamstereita mukanaan. En kyllä tiedä mistä hetken mielijohteesta valitsin oman kokoonpanoni, koska kakarakolmikko on aika kamalia käsitellä… Kyllä ne antavat kynnet leikata ja tehdä sellaiset jutut nätisti, mutta kun niitä yrittää käännellä niin välillä on helvetti irti!

Valmistelut jäivät puolitiehen, koska olin kipeä, kiireinen (ja laiska), joten siihen nähden meni todella hyvin. Ensin oli vuorossa Urho, jota kehuttiin sopusuhtaiseksi, vikkeläksi, tyypilliseksi babyksi. Se nuoresta iästä huolimattaan oli jo onnistunut kehittelemään oikein sottaisen rasvarauhasen, enkä saanut sitä täysin puhtaaksi. Turkkia oli tarkoitus myös nyppiä, mutta se jäi, mikä taas näkyi pienenä karvanlähtönä. Pisteitä tuli 94 ja lopulta myös kunniamaininta yleiskunnosta!

Mustanaamio oli marsu numero kaksi. Oli sellainen olo, että se on ihan kamalassa kunnossa (se kehitti jostain ihoonsa likaa, jota en saanut enää viimeistelyvaiheessa pois?!), mutta hyvin meni! Mustanaamio oli tuomarin mukaan sopivan massakas, vauvamainen ja utelias, vaikka jännittikin hieman. Pisteitä lähti lähinnä pikkujutuista ja lopullinen pistemäärä oli 94,5. Sen lisäksi pikkuherra sai myös kunniamaininnan.

Nakuneiti Nakki oli vasta yhdestoista osaanottaja, ensimmäinen naaraista. Se oli kehittänyt jostain itselleen pientä punaista jälkeä masuun (tuomari epäili takajalkojen aiheuttamiksi jäljiksi, saattoivat olla myös heinästä). Pienistä jutuista lähti taas pisteitä, mutta Nakki oli ikäisekseen hyvässä kunnossa, todella vauhdikas, vilkas ja puhelias. Vauhdikas se tosiaan oli, nimittäin alkoi kamalaan itkupotkuraivariin, kun tuomari yritti tarkistella sitä, ja raapi tuomarilta ranteet kivaan kuntoon. Tuomari suhtautui tähän kuitenkin lähinnä huvittuneen oloisena ja lopulta Nakki sai 94,5 pistettä, oli paras baby ja käytöksestään huolimatta tuomarin suosikki!


Tuomari havainnollistaa mihin kohtaan Nakki iski kiinni…

Nykyään siskoni huomassa asusteleva white/lilac teddyneiti Anemone’s Babe Possu eli Bella sai diplomin oltuaan vuoden 2011 OSJHn toiseksi paras pet-marsu! Kaikki kunnia kyllä tästä saavutuksesta siskolle, se aina pakotti ottamaan Bellan näyttelyyn ja laittoi sitä kuntoon jo ennen omistajuuden vaihtumista.

Tämän hetkiset asukkaat

Ajattelin esitellä lyhyesti tämän hetkiset laumakokoonpanot ja asukkaat, kun pieni marsupopulaatio tuntuu muuttuneen niin paljon vuoden aikana.

Ensin marsulan ”vanhukset” eli Pönsi (2 v 11 kk) ja Fredrik (3 v 8 kk). Tämä herrapariskunta on kyllä aivan mahtava, molemmat rohkeita kuikkuja ja ihania lemmikkejä. Ne tulee toimeen tilanteessa kuin tilanteessa, eikä väleihin ole vaikuttanut mihinkään vaikka Pönsi olisi käynyt naaraan luona välillä. Nämä herramarsut tulevat asumaan luonani viimeisiin päiviinsä asti.

Pikkupojat eli Kettunen (10 kk), Mustanaamio (3,5 kk) ja Urho (2,5 kk). Kettunen tosin on nyt naaraan luona ja tuskin palaa tähän laumaan, koska ne ei enää viimeisillä hetkillä tulleet oikein Mustanaamion kanssa toimeen (= löysin Mustanaamion tosi rumasti hakattuna PPKJYn näyttelyn jälkeen). Mustanaamio ja Urho kuitenkin ovat todella hyvät kaverukset ja saavat asustella yhdessä niin kauan kun tulevat toimeen. Kettusen kohtalo on vielä epäselvä, luultavasti se lähtee myyntiin Ainan synnytettyä.

Huonon onnen marsu Surku (2 v 6 kk) asuu yksin. Sillä oli pitkään seuranaan Mustanaamion veljet, joita se piti hyvässä kurissa. Moska-poikanen muutti Oulunsaloon vähän aikaa sitten, joten nyt odotellaan josko Ainan poikueesta löytyisi Surkulle taas seuraa. Poikasten kanssa se on ihan superhyvä kaveri, mutta yleensä turhan ikävää kärhämää alkaa tulla kun häkkikaveri kasvaa isommaksi. Surku on myös sellainen marsu, josta tuskin tulen koskaan luopumaan, onhan kyseessä mun ensimmäinen ja rakkain skinny!

Viimeisenä tytöt eli Aina (1 v 3 kk) ja tyttärensä Nakki (3,5 kk). Aina asustelee tosiaan nyt hetken aikaa Kettusen seurana ja Nakki odottelee äitinsä poikaystävän lähtöä omassa yksiössään. Aina on suoraan sanottuna aika natsi toisten naaraiden kanssa, mutta kyllä se Nakkia on jaksanut ihan nätisti katsella. Aikoinaan Aina hakkasi myös Morso-paran (ja sai uroksen pelkäämään itseään todella paljon), jtoen olen yllättynyt miten se ei ole vielä laittanut Kettusta palasiksi… Voi olla että Aina lähtee myös lemmikkikotiin tämän poikueen jälkeen, koska olen jo nyt äärimmäisen tyytyväinen sen poikaan Mustanaamioon.