Tämän hetkiset asukkaat

Ajattelin esitellä lyhyesti tämän hetkiset laumakokoonpanot ja asukkaat, kun pieni marsupopulaatio tuntuu muuttuneen niin paljon vuoden aikana.

Ensin marsulan ”vanhukset” eli Pönsi (2 v 11 kk) ja Fredrik (3 v 8 kk). Tämä herrapariskunta on kyllä aivan mahtava, molemmat rohkeita kuikkuja ja ihania lemmikkejä. Ne tulee toimeen tilanteessa kuin tilanteessa, eikä väleihin ole vaikuttanut mihinkään vaikka Pönsi olisi käynyt naaraan luona välillä. Nämä herramarsut tulevat asumaan luonani viimeisiin päiviinsä asti.

Pikkupojat eli Kettunen (10 kk), Mustanaamio (3,5 kk) ja Urho (2,5 kk). Kettunen tosin on nyt naaraan luona ja tuskin palaa tähän laumaan, koska ne ei enää viimeisillä hetkillä tulleet oikein Mustanaamion kanssa toimeen (= löysin Mustanaamion tosi rumasti hakattuna PPKJYn näyttelyn jälkeen). Mustanaamio ja Urho kuitenkin ovat todella hyvät kaverukset ja saavat asustella yhdessä niin kauan kun tulevat toimeen. Kettusen kohtalo on vielä epäselvä, luultavasti se lähtee myyntiin Ainan synnytettyä.

Huonon onnen marsu Surku (2 v 6 kk) asuu yksin. Sillä oli pitkään seuranaan Mustanaamion veljet, joita se piti hyvässä kurissa. Moska-poikanen muutti Oulunsaloon vähän aikaa sitten, joten nyt odotellaan josko Ainan poikueesta löytyisi Surkulle taas seuraa. Poikasten kanssa se on ihan superhyvä kaveri, mutta yleensä turhan ikävää kärhämää alkaa tulla kun häkkikaveri kasvaa isommaksi. Surku on myös sellainen marsu, josta tuskin tulen koskaan luopumaan, onhan kyseessä mun ensimmäinen ja rakkain skinny!

Viimeisenä tytöt eli Aina (1 v 3 kk) ja tyttärensä Nakki (3,5 kk). Aina asustelee tosiaan nyt hetken aikaa Kettusen seurana ja Nakki odottelee äitinsä poikaystävän lähtöä omassa yksiössään. Aina on suoraan sanottuna aika natsi toisten naaraiden kanssa, mutta kyllä se Nakkia on jaksanut ihan nätisti katsella. Aikoinaan Aina hakkasi myös Morso-paran (ja sai uroksen pelkäämään itseään todella paljon), jtoen olen yllättynyt miten se ei ole vielä laittanut Kettusta palasiksi… Voi olla että Aina lähtee myös lemmikkikotiin tämän poikueen jälkeen, koska olen jo nyt äärimmäisen tyytyväinen sen poikaan Mustanaamioon.

Pariskunta

Parin kuukauden päästä nähdään toivottavasti tämän kaksikon jälkikasvua. Odotettavissa 50 % skinnyjä, 50 % skinnykantajia. Geenilaskuri tarjoaa väreiksi vanhempien genotyyppien eri variaatioilla ainakin black/golden/white, chocolate/golden/white, black/golden ja chocolate/golden, joten jännityksellä jäädään odottamaan mitä sieltä tulee! Chocolate/golden ois kyllä aika nam.

PPKJYn Talvinäyttely

Tänään käytiin vuoden näyttelytauon jälkeen petteilemässä PPKJY:n talvinäyttelyssä Haapajärvellä! Kokoonpanona Pönsi, Kettunen ja Mustanaamio, joista yksikään ei ole ollut näytillä aiemmin.

Pisteitä ei tässä näyttelyssä annettu, mutta hyvät arvostelut saatiin. Kettusella oli vielä vähän tahmea rasvarauhanen, vaikka olin puunannut sitä yötä myöten, ja Mustanaamio oli onnistunut ottamaan pientä damagea ihoonsa matkan aikana. Palkintojenjaossa olin vähintäänkin yllättynyt siitä miten hyvin meni (ottaen huomioon, että ainoat valmistelut olivat pikainen kynsienleikkuu pari päivää sitten ja puunaustuokio viime yönä). Kettunen sai erikoispalkinnon. Pönsi sai kunniamaininnan. Kyseinen herra oli myös tuomarin suosikki, mitä en olisi koskaan osannut odottaa. Ehkä näin ei saisi marsusta sanoa, mutta Pönsi on kyllä yksi vähiten marsua muistuttava otus, minkä olen koskaan nähnyt. Tosin siksipä mää siitä tykkäänkin, se on mun oma pieni marsulehmä. <3 Porukan pienin, Mustanaamio, oli puolestaan paras baby ja lopulta myös PPM3!

Lyhyestä näyttelypäivästä jäi hyvä fiilis, tuomari oli leppoisa tapaus ja ei ehtinyt iskeä kunnon väsymystä, kuten (pitkien) näyttelypäivien aikana yleensä. Nyt tuossa vieressä seisoo läjä ruusukkeita, salaattipallo, ruokapussi ja marsuaiheinen autotarra. Voitetut porkkanat menivät jo parempiin suihin.

Ensi kuun puolen välin aikoihin on taas poikasuutisia kerrottavana. Urho-vauva syntyi tosiaan odotettua aiemmin (mokoma ei missään vaiheessa alkanut edes potkia), joten Malla oli vielä uroksella poikasen syntyessä ja tehokas Surku-herra ehti saada naaraan uudelleen tiineeksi. Mahan koosta päätellen Malla jatkaa yhden poikasen linjaansa, synnyttäisi toivottavasti viimein sen pienen prinsessan kahden prinssin jälkeen… Oli kyllä tarkoitus teettää sille vielä kolmas poikue, mutta ei enää samalla uroksella.

Ritari Lättynen

…eli hyvin litistynyt Kettunen. Meille kuuluu mukavaa marsuarkea, pienet skinnypojat muuttivat isojen poikien seuraksi ja erityisesti Kettunen on ollut onnessaan uusista nakukavereista. Toinen niistä lähtee kyllä ensi viikolla kohti Mikkeliä ja kahdesta muustakin pojasta on tullut kyselyä, mutta kun kaverit lähtee maailmalle, muuttaa muutaman viikon päästä Kettusen kaveriksi nuorempi täysiveli, joka sai nimekseen Sugarfrosted Charming (jota aioin kutsua Sukaksi, mutta nimi ei tunnu jotenkin pikkuiselle sopivalta… se kaipaa jotain ällöttävämpää ja söpömpää). Tämä charmantti pikkuherra jää siis kotiin asustelemaan. Alkaa kyllä uroskiintiö olla aika täynnä, mutta voi olla että Moska lähtee jossakin vaiheessa myös maailmalle.

Kettunen kettunen keskiyön cowboy


Kettunen on tosiaan jo kirjaimellisesti iso poika. Ikää on kaksi kuukautta mutta kovaa vauhtia kasvetaan sekä isästä että emosta ohitse! Pienelle herralle löytyi sattuman kautta myös oma tunnusmusiikkinsa… ”Pikkuinen” on aivan ihastuttavan helppo käsitellä ja antaa tehdä ainakin vielä itselleen mitä tahansa. Katsotaan vain niin kohta iskee teini-ikä ja hampaat tulee astetta lujemmin käyttöön :D

Painoja 1/2

Nyt kävi niin että onnistuin hukkaamaan lappusen, jossa oli kämpilläni olevien marsujen painot ylös kirjoitettuna! Nyt olen taas vanhempieni luona käymässä, niin tässä Mallan ja Kettusen painot, loput tulevat myöhemmin:

Malla (7 kk 3 vko) 745 g (– 81 g)
Kettunen (1 vko 6 vrk) 235 g (+ 118 g)

Kettusen paino on siis kaksinkertaistunut sen syntymäpainosta, hui! Se on kyllä iso ja paksu marsunalku. :)

Ei kai meille tämän kummempaa taas kuulu. Labratuloksia (tai lääkitystä) odotellessa. Oireet ovat Canofiten avustukselle menneet hyvin piiloon siihen nähden että ihan kamalan säännöllisesti en ole sitä pystynyt laittamaan yllättävien reissujen vuoksi. Surkulla on kaksi pyörylää kyljessä ja jalassa, Morsolla edelleen takapuolessa ja kaulassa, muut vain hilseilevät.

Viekas punaturkki

Uroshan se sitten tietenkin on, mutta ei-roan-ja-kiva-pää on ihan tarpeeksi – kaksi kolmesta toiveesta täytetty. Tuimailmeinen kettulapsi sai nimekseen Foxtrot. Katsotaan mitä siitä kasvaa – hieman jo haaveilin että ehkä siitä olisi joskus tekemään yhden poikueen Ainan kanssa. Katsellaan mitä saan muotoiltua paperille kun mietin tulevaisuuden pareja. Onhan tässä paljon aikaa miettiä!

Saa nähdä milloin saan seuraavan marsupariskunnan yhdistettyä, tässä tuli pieniä mutkia matkaan. Niistä kirjoittelen seuraavaksi tässä päivän parin sisällä, kunhan vain pääsen tästä poikashuumasta ylitse!

Pieni ketunpoika

Tällainen pullahti maailmaan eilen varttia vaille kahdentoista aikaan illalla. Golden/white skinnykantaja, ehkä naaras. Aivan ihana. Painoa oli syntymähetkelle 117 grammaa eli ei mikään pieni kaveri. Valkoista hieman takavarpaissa ja niskassa. Tilasin Mallalta ei-roanin kivapäisen naaraan, ilmeisesti kannatti!