Viisi kuukautta myöhemmin

Ohhoh, onpa siitä aikaa kun olen viimeksi kirjoitellut. Tämä vuosi on kulunut turhankin nopeaa ja nyt ollaan jo yli puolen välin. Marsurintamalla ei ole tapahtunut muuta sen kummempaa kuin että Surku löytyi häkistään kuolleena 14.6. Kirjoitan Surkulle myöhemmin oman tekstinsä, kun tämän oli tarkoitus olla lähinnä tällainen elonmerkki että blogi ei ole ihan unohtunut.

Tässäpä olisi muutama kuva tältä päivää. Marsulan valaistus ei ole kummoinen, joten värimäärittelyjen sijaan heitin kuvat suosiolla mustavalkoisiksi.

Helatorstain kakarat

Ne syntyi viimein! Ainalla on selvästi teema, viime poikue syntyi itsenäisyyspäivänä, nämä kolme taas helatorstaina. Lähdin eilen myöhään vanhempien luokse ja käväisin tänä aamuna vilkaisemassa mitä marsuille kuuluu: tietenkin skinnyneiti oli käyttänyt tilaisuuden hyväkseen ja pullauttanut poikaset ulos, heti kun olen yön poissa. Ensin näkyi pikkunakun peppu emon alta, sitten takaa kömpi esiin kaksi karvaisempaa pikkumarsua. Aivan ihana kolmikko, terveenoloisia ja reippaita. Vähän tuntuvat olevan vielä ihmeissään että missä sitä ollaan, skinnyvauva on myös syntymästä vielä sotkussa.

Laitetaanpa alle vielä poikasten kuvat. Sukupuolia varmistelen vielä…


skinnykantaja orange agouti/golden/white, 73 g


skinny orange agouti/golden, 94 g


skinnykantaja chocolate/golden, 71 g

Joko kohta?

Leveä kuljetus! Yhdistämisestä 75. vuorokautta ja jo muutenkin kiireisen kevään takia stressaavan omistajan pää räjähtää kohta. Aina taitaa olevan sitä mieltä että minähän en näitä poikasia ulos pullauta… Poikaset tuntuvat kyllä olevan valmiita vaikka kaivautumaan masusta läpi, kun ne potkii ja möyrii ihan mielettömästi. Alkaa olla Ainan pinna myös kireänä ja siitä saa osansa Nakki-parka.

Odotus

64. vuorokausi menossa, viimeksi meni 66… Jo viime yönä tuli nähtyä poikasunia. Jännittää!

Tämän hetkiset asukkaat

Ajattelin esitellä lyhyesti tämän hetkiset laumakokoonpanot ja asukkaat, kun pieni marsupopulaatio tuntuu muuttuneen niin paljon vuoden aikana.

Ensin marsulan ”vanhukset” eli Pönsi (2 v 11 kk) ja Fredrik (3 v 8 kk). Tämä herrapariskunta on kyllä aivan mahtava, molemmat rohkeita kuikkuja ja ihania lemmikkejä. Ne tulee toimeen tilanteessa kuin tilanteessa, eikä väleihin ole vaikuttanut mihinkään vaikka Pönsi olisi käynyt naaraan luona välillä. Nämä herramarsut tulevat asumaan luonani viimeisiin päiviinsä asti.

Pikkupojat eli Kettunen (10 kk), Mustanaamio (3,5 kk) ja Urho (2,5 kk). Kettunen tosin on nyt naaraan luona ja tuskin palaa tähän laumaan, koska ne ei enää viimeisillä hetkillä tulleet oikein Mustanaamion kanssa toimeen (= löysin Mustanaamion tosi rumasti hakattuna PPKJYn näyttelyn jälkeen). Mustanaamio ja Urho kuitenkin ovat todella hyvät kaverukset ja saavat asustella yhdessä niin kauan kun tulevat toimeen. Kettusen kohtalo on vielä epäselvä, luultavasti se lähtee myyntiin Ainan synnytettyä.

Huonon onnen marsu Surku (2 v 6 kk) asuu yksin. Sillä oli pitkään seuranaan Mustanaamion veljet, joita se piti hyvässä kurissa. Moska-poikanen muutti Oulunsaloon vähän aikaa sitten, joten nyt odotellaan josko Ainan poikueesta löytyisi Surkulle taas seuraa. Poikasten kanssa se on ihan superhyvä kaveri, mutta yleensä turhan ikävää kärhämää alkaa tulla kun häkkikaveri kasvaa isommaksi. Surku on myös sellainen marsu, josta tuskin tulen koskaan luopumaan, onhan kyseessä mun ensimmäinen ja rakkain skinny!

Viimeisenä tytöt eli Aina (1 v 3 kk) ja tyttärensä Nakki (3,5 kk). Aina asustelee tosiaan nyt hetken aikaa Kettusen seurana ja Nakki odottelee äitinsä poikaystävän lähtöä omassa yksiössään. Aina on suoraan sanottuna aika natsi toisten naaraiden kanssa, mutta kyllä se Nakkia on jaksanut ihan nätisti katsella. Aikoinaan Aina hakkasi myös Morso-paran (ja sai uroksen pelkäämään itseään todella paljon), jtoen olen yllättynyt miten se ei ole vielä laittanut Kettusta palasiksi… Voi olla että Aina lähtee myös lemmikkikotiin tämän poikueen jälkeen, koska olen jo nyt äärimmäisen tyytyväinen sen poikaan Mustanaamioon.

Pariskunta

Parin kuukauden päästä nähdään toivottavasti tämän kaksikon jälkikasvua. Odotettavissa 50 % skinnyjä, 50 % skinnykantajia. Geenilaskuri tarjoaa väreiksi vanhempien genotyyppien eri variaatioilla ainakin black/golden/white, chocolate/golden/white, black/golden ja chocolate/golden, joten jännityksellä jäädään odottamaan mitä sieltä tulee! Chocolate/golden ois kyllä aika nam.

Tuplanapainen Surku


Odottava äiti urheilee ja pitää linjat kunnossa

Lopullinen sienitulos oli negatiivinen! On niin helpottunut olo. Edelleen kyllä vähän vainoharhainen, mutta helpottunut. Kun yhdestä vaivasta kuitenkin päästiin eroon, alkaa toinen jo kurkkia nurkan takaa. Toissapäivänä sylittelin Surkua kun sormet osui johonkin epätasaiseen. Ensin ajattelin osuneeni nisiin, mutta kun ne tuntuivat heti siinä vieressä, piti vilkaista marsun mahan alle. Surkulle on ilmestynyt vasemmalle puolelle hyvin pieni, mutta selvästi ihossa oleva patti. Nyt pitää seurailla vähän mihin suuntaan se kehittyy ja kasvaa, mikäli kasvaa ollenkaan. Turkkilisella marsulla näin pientä pattia tuskin olisi helposti edes huomannut… Parhaassa tapauksessa se ei ole mitään sen vakavampaa eikä häiritse Surkun elämää tulevaisuudessakaan lainkaan, mutta pitää varautua myös siihen että se lähtee kasvamaan ihan kunnolla häiriöksi asti. Nyt se näyttää lähinnä syylältä tai ylimääräiseltä navalta.

Lyhyesti kuulumisia

Tällä viikolla pamahti postilaatikkoon negatiivinen tulos sieniviljelystä. Aina on kuitenkin hieman hilseillyt, joten pitää varmaan laittaa vielä varalta yksi näyte menemään. Kyseinen marsu osallistui kyllä tähän viimeisimpään laumanäytteeseen, mutta liian varovainen ei varmaan voi olla… En halua ottaa riskiä että meiltä lähtee mitään eteenpäin, joten omien marsujeni kanssa en näyttelyihin osallistu enää tälle vuodelle, vaikka tuo sieni nyt olisikin saatu pois. Jos jotain positiivista vielä tästä sieniasiasta kuitenkin, niin kaikki marsut ovat kestäneet lääkityksen hyvin.

Surkun paiseilla meni noin viikko parantua. Marsu oli koko ajan onneksi oma itsensä, mutta tuntuu että sillä lähti lihakset siinä märän mukana. Jospa se nyt kuitenkin saisi kerättyä niitä kohta takaisin, näyttää niin kurjalta kun muutenkin suhteellisen pienikokoinen uros on aika lihakseton. Ruoka kyllä maistuu ja liikunta myös, joten eiköhän sinne ala kohta jotain kasvamaan!

Täällä oli eilen kovat sirkuttelutuokiot kun Aina on taas kiimassa. Ehdinpä ottaa sirkuttelua videollekin, sängyltä en uskaltanut nousta niin että itse sirkuttaja olisi näkynyt, mutta kai se ääni on pääasia. :)

Paksu ruotsalaisherra ja pari melkein julkkista


Morsosta on kasvanut iso ja muhkea herramarsu, vaikka ikää on vasta viisi kuukautta. Tosin myös karvaa kasvaa nykyään herralla miltei joka puolella.. Huomatkaa komeat kainalokarvat takajalkojen tuntumassa, tuollaiset karvakertymät löytyy kummaltakin puolelta. ;) Hassuinta tässä herrassa on että tuuheasta naamakarvoituksesta huolimatta sen otsassa ei ole karvaa eli potentiaalinen V-kuvio on tuolla jossain!
Tänään tipahti muuten myös OSJHn jäsenlehti Leukapussi postiluukusta ja eiköhän siellä komeilleet Aina ja Surku skinnymarsuista kirjoittamani lyhyen jutun ohessa.