Hei hei, Pönsi

Pönsi eli Snoop’s Bobby Boblins
31.3.2009 – 27.9.2013

Tämä teksti on odottanut kirjoittamistaan jo jonkin aikaa. Pönsillä oli paino laskussa ja lopulta syyksi paljastui hammasongelmat. Kun leukaan vielä kasvoi paise, oli parempi päästää marsu parempaan paikkaan.

Hain Pönsin aikoinaan Tampereelta, kun se annettiin pois häkkikaverin kuoltua. Hassu pilkkumarsu ihastutti heti kun näin siitä kuvan, mutta saatuani uroksen käsiini, mietin että mikä otus tämä nyt on. Pönsi tuntui persoonattomalta ulkomuodostaan huolimatta ja jostain syystä en pitänyt siitä aluksi yhtään. Mietin että tässä on varmaan maailmankaikkeuden typerin marsu, vaan eipäs ollutkaan. Se olikin oikein ihana ja seurallinen marsu, kunhan vain pääsi sopivaan häkkiseuraan.

20110328_53

Pönsi ja Fredrik kerjäämässä

Pönsi oli aika itsetietoinen tapaus heti kättelystä. Se oppi jopa karkaamaan kerroshäkissä alempaan kerrokseen ja pieksi Surkun. Kiitos tämän tempun, tyhjentelin Surkusta kolmea pahalta haisevaa mätäpaisetta pitkään. Lopulta Pönsi löysi itselleen elämänkumppanin Fredrik-marsusta, jonka kanssa se tuli toimeen ensihetkestä lähtien.

Pönsi sai yhden poikueen Aina-skinnyn kanssa, tuloksena viisipäinen itsenäisyyspäiväpoikue, johon syntyi nyt jo edesmennyt ihana himis-naku Nakki sekä kovasti Pönsiä muistuttava Mustanaamio, joka vaikuttaa marsulassa edelleen samanlaisena itsepäisenä aikamiespoikana kuin isänsä.

pääsiäisloma-058-pieni 

Vasemmalla Mustanaamio pienenä, oikealla Pönsi.

Tämän hetkiset asukkaat

Ajattelin esitellä lyhyesti tämän hetkiset laumakokoonpanot ja asukkaat, kun pieni marsupopulaatio tuntuu muuttuneen niin paljon vuoden aikana.

Ensin marsulan ”vanhukset” eli Pönsi (2 v 11 kk) ja Fredrik (3 v 8 kk). Tämä herrapariskunta on kyllä aivan mahtava, molemmat rohkeita kuikkuja ja ihania lemmikkejä. Ne tulee toimeen tilanteessa kuin tilanteessa, eikä väleihin ole vaikuttanut mihinkään vaikka Pönsi olisi käynyt naaraan luona välillä. Nämä herramarsut tulevat asumaan luonani viimeisiin päiviinsä asti.

Pikkupojat eli Kettunen (10 kk), Mustanaamio (3,5 kk) ja Urho (2,5 kk). Kettunen tosin on nyt naaraan luona ja tuskin palaa tähän laumaan, koska ne ei enää viimeisillä hetkillä tulleet oikein Mustanaamion kanssa toimeen (= löysin Mustanaamion tosi rumasti hakattuna PPKJYn näyttelyn jälkeen). Mustanaamio ja Urho kuitenkin ovat todella hyvät kaverukset ja saavat asustella yhdessä niin kauan kun tulevat toimeen. Kettusen kohtalo on vielä epäselvä, luultavasti se lähtee myyntiin Ainan synnytettyä.

Huonon onnen marsu Surku (2 v 6 kk) asuu yksin. Sillä oli pitkään seuranaan Mustanaamion veljet, joita se piti hyvässä kurissa. Moska-poikanen muutti Oulunsaloon vähän aikaa sitten, joten nyt odotellaan josko Ainan poikueesta löytyisi Surkulle taas seuraa. Poikasten kanssa se on ihan superhyvä kaveri, mutta yleensä turhan ikävää kärhämää alkaa tulla kun häkkikaveri kasvaa isommaksi. Surku on myös sellainen marsu, josta tuskin tulen koskaan luopumaan, onhan kyseessä mun ensimmäinen ja rakkain skinny!

Viimeisenä tytöt eli Aina (1 v 3 kk) ja tyttärensä Nakki (3,5 kk). Aina asustelee tosiaan nyt hetken aikaa Kettusen seurana ja Nakki odottelee äitinsä poikaystävän lähtöä omassa yksiössään. Aina on suoraan sanottuna aika natsi toisten naaraiden kanssa, mutta kyllä se Nakkia on jaksanut ihan nätisti katsella. Aikoinaan Aina hakkasi myös Morso-paran (ja sai uroksen pelkäämään itseään todella paljon), jtoen olen yllättynyt miten se ei ole vielä laittanut Kettusta palasiksi… Voi olla että Aina lähtee myös lemmikkikotiin tämän poikueen jälkeen, koska olen jo nyt äärimmäisen tyytyväinen sen poikaan Mustanaamioon.

PPKJYn Talvinäyttely

Tänään käytiin vuoden näyttelytauon jälkeen petteilemässä PPKJY:n talvinäyttelyssä Haapajärvellä! Kokoonpanona Pönsi, Kettunen ja Mustanaamio, joista yksikään ei ole ollut näytillä aiemmin.

Pisteitä ei tässä näyttelyssä annettu, mutta hyvät arvostelut saatiin. Kettusella oli vielä vähän tahmea rasvarauhanen, vaikka olin puunannut sitä yötä myöten, ja Mustanaamio oli onnistunut ottamaan pientä damagea ihoonsa matkan aikana. Palkintojenjaossa olin vähintäänkin yllättynyt siitä miten hyvin meni (ottaen huomioon, että ainoat valmistelut olivat pikainen kynsienleikkuu pari päivää sitten ja puunaustuokio viime yönä). Kettunen sai erikoispalkinnon. Pönsi sai kunniamaininnan. Kyseinen herra oli myös tuomarin suosikki, mitä en olisi koskaan osannut odottaa. Ehkä näin ei saisi marsusta sanoa, mutta Pönsi on kyllä yksi vähiten marsua muistuttava otus, minkä olen koskaan nähnyt. Tosin siksipä mää siitä tykkäänkin, se on mun oma pieni marsulehmä. <3 Porukan pienin, Mustanaamio, oli puolestaan paras baby ja lopulta myös PPM3!

Lyhyestä näyttelypäivästä jäi hyvä fiilis, tuomari oli leppoisa tapaus ja ei ehtinyt iskeä kunnon väsymystä, kuten (pitkien) näyttelypäivien aikana yleensä. Nyt tuossa vieressä seisoo läjä ruusukkeita, salaattipallo, ruokapussi ja marsuaiheinen autotarra. Voitetut porkkanat menivät jo parempiin suihin.

Ensi kuun puolen välin aikoihin on taas poikasuutisia kerrottavana. Urho-vauva syntyi tosiaan odotettua aiemmin (mokoma ei missään vaiheessa alkanut edes potkia), joten Malla oli vielä uroksella poikasen syntyessä ja tehokas Surku-herra ehti saada naaraan uudelleen tiineeksi. Mahan koosta päätellen Malla jatkaa yhden poikasen linjaansa, synnyttäisi toivottavasti viimein sen pienen prinsessan kahden prinssin jälkeen… Oli kyllä tarkoitus teettää sille vielä kolmas poikue, mutta ei enää samalla uroksella.

2-vuotias Pönsi

Synttäripusu Surkulta

Pönsi täytti 31.3. täydet 2 vuotta! Kauaahan tämä herra ei ole minulla vielä ehtinyt olemaan, joten tuntuu hassulta että se on noinkin ”vanha”. Ikinä ei ole aiemmin tullut marsu minulle näin aikuisiällä. :)

Pönsin ihosta voisin kertoa sen verran että sille tuli aluksi todella helposti rupia, mutta nyt ne ovat parantuneet ja koko ajan on kamala rasvaaminen päällä. Nyt herramarsun iho on muuten sileä, mutta vähän se hilseilee. Koko ajan mennään kuitenkin parempaan suuntaan ja rasvaus on tehnyt tehtävänsä.

Könsikäs Pönsi

”Marsunko tahdot? No, kaksiko vaan? Siitä se lauma lähtee kasvamaan…”


Tällä kertaa talouteen muutti hieman alle 2-vuotias nakuherra Snoop’s Bobby Boblins. Pönsin kaveri edellisessä kodissa menehtyi, joten tämä ihastuttava pilkkupossu pääsee nyt näkemään elämää vähän pohjoisemmassa. Ensivaikutelmana Pönsistä en osaa sanoa muuta kuin oikein mukava kaveri ja kaiken lisäksi älyttömän reipas!