4.8.2012 EPJY:n 20-vuotis Juhlanäyttely, Jurva

Kahden päivän näyttelyreissu taas takanapäin. Mukaan nappasin Surkun, Mustanaamion, Nakin ja Raasun, joista kolme ensimmäistä pääsivät ulkomuotoilemaan, Raasu edusti vain kasvattajakatselmoinnissa. Suuren suuria odotuksia ei ollut, koska paikalla oli enemmänkin skinnyjä, mutta jälleen päivä meni odotuksia paremmin: Mustanaamio oli toisella tuomarilla ROP1 ja ansaitsi vielä kuman kaupan päälle! Myös kasvattajakatselmointi Nakilla ja Raasulla meni läpi, vaikka odotin että sieltä saattaisi tulla peräti hylsyäkin. Lisää tiheyttä karvoitukseen toivottiin (Nakin karvoitus on aika olematon, Raasun karvoitus vielä kehittymässä) ja tyyppiin sekä kokoon parannusta. Korvista kyllä tykättiin, mutta sekin voi kärsiä sitten kun alkaa päät pyöristyä.

Itselläni päivä meni rattoisasti kun toimin heti aamusta hetken eläintentarkastuksessa ja lopulta päädyin pet-tuomarin sihteeriksi. Siinä vaiheessa kun pet-marsut alkoi olla arvosteltu, olikin skinnyjen vuoro ja pian sen jälkeen palkintojen jako ja kotiinlähtö. Kyllähän nuo näyttelypäivät menee mukavammin kun on tekemistä, eikä tarvitse vain odotella milloin on omien marsujen vuoro!

Kuvamateriaalia ei ole kuin näyttelyä edeltävältä illalta yöpymispaikalta, joten tässäpä vain mukana olleet marsukkeet joskus noin puoli yhden aikoihin pe-la-yönä:

26.5.2012 PiNan tuplanäyttely, Lempäälä

Hauska näyttelyreissu takanapäin! Kolmen ihmisen ja seitsemäntoista marsun voimin kohti Lempäälää jo perjantai-iltana, mutta viivyttiin yksi yö Jämsässä hyvin aavemaisessa gasthausissa. Lauantaiaamuna kruisailtiin näyttelypaikalle ja yhtäkkiä huomasin istuvani Jim McCormickin sihteerinä ulkomuotoluokassa. Ensin vähän pelotti että miten tämä sujuu ja olin kyllä koko päivän ihan hukassa, mutta mukavaa se oli joka tapauksessa! Jim oli hauska tuomari ja kehui paljon Suomen näyttelysysteemiä.

Omia marsuja oli mukana vain kaksi, molemmat tuplaulkomuotoilemassa. Skinnyjen standardi oli tuomareilta vähän hakusessa (kuulemma näkivät nakuja vain ja ainoastaan ollessaan Suomessa), joten molemmat tuntuivat arvostelevan sen mukaan mikä omaan silmään näytti hyvältä. Tosin eipä mulla ole valittamista, sillä mun murmeleilla meni aivan huippuhyvin. Helen tuntui tykästyvän Mustanaamioon ja sijoittikin sen ROP1 antaen samalla sertin. Surku puolestaan oli Jimin suosikki skinnyistä ja oli Mustiksen tavoin ROP1 sertin kera. Näyttelyn lopuksi molemmat pääsivät eri tuomarien BIS-pöydille! Jimin tosin ei ollut tarkoitus aluksi kutsua skinnyä pöydälle lainkaan, mutta vertailtuaan Helenin kanssa pöydälle kutsuttavia marsuja oli päättänyt kuitenkin napata skinnyn mukaan. Tässä vaiheessa oli jo omistajalla ihan häkeltynyt olo, että omat nakut pääsi kaikkien niiden muiden hienojen marsujen rinnalle!

Päivän paras hetki oli ehdottomasti palkintojenjaon yhteydessä. Pakkasin juuri tavaroita, kun yhtäkkiä ilmoitettiin Mustanaamion olevan Helenin BIS5! Aivan mieletön olo. Katsotaanpa kasvaako Mustiksesta rusettihai. Surku ainakin saisi vielä metsästää kolmannen sertinsä!

24.3.2012 OSJHn pet-näyttely

Eilen oltiin Mustanaamion, Urhon ja Nakin kanssa Limingassa näyttäytymässä. Mukana oli myös sisko myös tästä blogista tuttujen Ernestin, Bellan ja Mallan kanssa, sekä siskon kaveri hamstereita mukanaan. En kyllä tiedä mistä hetken mielijohteesta valitsin oman kokoonpanoni, koska kakarakolmikko on aika kamalia käsitellä… Kyllä ne antavat kynnet leikata ja tehdä sellaiset jutut nätisti, mutta kun niitä yrittää käännellä niin välillä on helvetti irti!

Valmistelut jäivät puolitiehen, koska olin kipeä, kiireinen (ja laiska), joten siihen nähden meni todella hyvin. Ensin oli vuorossa Urho, jota kehuttiin sopusuhtaiseksi, vikkeläksi, tyypilliseksi babyksi. Se nuoresta iästä huolimattaan oli jo onnistunut kehittelemään oikein sottaisen rasvarauhasen, enkä saanut sitä täysin puhtaaksi. Turkkia oli tarkoitus myös nyppiä, mutta se jäi, mikä taas näkyi pienenä karvanlähtönä. Pisteitä tuli 94 ja lopulta myös kunniamaininta yleiskunnosta!

Mustanaamio oli marsu numero kaksi. Oli sellainen olo, että se on ihan kamalassa kunnossa (se kehitti jostain ihoonsa likaa, jota en saanut enää viimeistelyvaiheessa pois?!), mutta hyvin meni! Mustanaamio oli tuomarin mukaan sopivan massakas, vauvamainen ja utelias, vaikka jännittikin hieman. Pisteitä lähti lähinnä pikkujutuista ja lopullinen pistemäärä oli 94,5. Sen lisäksi pikkuherra sai myös kunniamaininnan.

Nakuneiti Nakki oli vasta yhdestoista osaanottaja, ensimmäinen naaraista. Se oli kehittänyt jostain itselleen pientä punaista jälkeä masuun (tuomari epäili takajalkojen aiheuttamiksi jäljiksi, saattoivat olla myös heinästä). Pienistä jutuista lähti taas pisteitä, mutta Nakki oli ikäisekseen hyvässä kunnossa, todella vauhdikas, vilkas ja puhelias. Vauhdikas se tosiaan oli, nimittäin alkoi kamalaan itkupotkuraivariin, kun tuomari yritti tarkistella sitä, ja raapi tuomarilta ranteet kivaan kuntoon. Tuomari suhtautui tähän kuitenkin lähinnä huvittuneen oloisena ja lopulta Nakki sai 94,5 pistettä, oli paras baby ja käytöksestään huolimatta tuomarin suosikki!


Tuomari havainnollistaa mihin kohtaan Nakki iski kiinni…

Nykyään siskoni huomassa asusteleva white/lilac teddyneiti Anemone’s Babe Possu eli Bella sai diplomin oltuaan vuoden 2011 OSJHn toiseksi paras pet-marsu! Kaikki kunnia kyllä tästä saavutuksesta siskolle, se aina pakotti ottamaan Bellan näyttelyyn ja laittoi sitä kuntoon jo ennen omistajuuden vaihtumista.

PPKJYn Talvinäyttely

Tänään käytiin vuoden näyttelytauon jälkeen petteilemässä PPKJY:n talvinäyttelyssä Haapajärvellä! Kokoonpanona Pönsi, Kettunen ja Mustanaamio, joista yksikään ei ole ollut näytillä aiemmin.

Pisteitä ei tässä näyttelyssä annettu, mutta hyvät arvostelut saatiin. Kettusella oli vielä vähän tahmea rasvarauhanen, vaikka olin puunannut sitä yötä myöten, ja Mustanaamio oli onnistunut ottamaan pientä damagea ihoonsa matkan aikana. Palkintojenjaossa olin vähintäänkin yllättynyt siitä miten hyvin meni (ottaen huomioon, että ainoat valmistelut olivat pikainen kynsienleikkuu pari päivää sitten ja puunaustuokio viime yönä). Kettunen sai erikoispalkinnon. Pönsi sai kunniamaininnan. Kyseinen herra oli myös tuomarin suosikki, mitä en olisi koskaan osannut odottaa. Ehkä näin ei saisi marsusta sanoa, mutta Pönsi on kyllä yksi vähiten marsua muistuttava otus, minkä olen koskaan nähnyt. Tosin siksipä mää siitä tykkäänkin, se on mun oma pieni marsulehmä. <3 Porukan pienin, Mustanaamio, oli puolestaan paras baby ja lopulta myös PPM3!

Lyhyestä näyttelypäivästä jäi hyvä fiilis, tuomari oli leppoisa tapaus ja ei ehtinyt iskeä kunnon väsymystä, kuten (pitkien) näyttelypäivien aikana yleensä. Nyt tuossa vieressä seisoo läjä ruusukkeita, salaattipallo, ruokapussi ja marsuaiheinen autotarra. Voitetut porkkanat menivät jo parempiin suihin.

Ensi kuun puolen välin aikoihin on taas poikasuutisia kerrottavana. Urho-vauva syntyi tosiaan odotettua aiemmin (mokoma ei missään vaiheessa alkanut edes potkia), joten Malla oli vielä uroksella poikasen syntyessä ja tehokas Surku-herra ehti saada naaraan uudelleen tiineeksi. Mahan koosta päätellen Malla jatkaa yhden poikasen linjaansa, synnyttäisi toivottavasti viimein sen pienen prinsessan kahden prinssin jälkeen… Oli kyllä tarkoitus teettää sille vielä kolmas poikue, mutta ei enää samalla uroksella.

Pitkästä aikaa

Fredrik (2 v 10 kk) 1092 g (– 13 g)
Pönsi (2 v 1 kk) 1089 g (+ 4 g)
Surku (1 v 8 kk) 926 g (– 31 g)
Malla (6 kk 2 kk) 826 g (+ 84 g)
Aina (5 kk 1 vko) 754 g (– 6 g)
Morso (3 kk 3 vko) 779 g (+ 184 g)

Tältä näyttää marsujen painot nyt. Näin muuton keskellä ne ovat asuneet vanhempieni luona, huomenna olisi tarkoitus saada eläimet siirrettyä kokonaan omaan kämppääni.

Malla on pyöristynyt, sillä on selvästi jo mahaa. Vuorokausia on nyt takana noin 44, ellei laskuni aivan kamalasti heittele tähän aikaan yöstä.Ainan paino ei ole nyt lainkaan noussut, joskin se ei aluksi meillä ollessaan oikein ottanut lainkaan syödäkseen. Nyt se on kuitenkin paljon parempi ja reippaampi, syö ja metelöi aivan normaalisti.

Ensi kuussa olisi taas näyttelyhommia Limingassa pet showssa, mukaan lähtee näillä näkymin ainakin Surku, Morso ja Aina. Luleå on vielä harkinnassa, koska mulla ei taida olla kamalasti mitään ulkomuotoon vietävää.

Tästä tuli nyt kuvaton postaus, mutta jos niitä kuvia tulisi taas kunhan saan nuo eläimet saman katon alle itseni kanssa :)

Töre 06.03.2011


Johan oli pitkä näyttelypäivä! Omasta väsymyksestä huolimatta oli kuitenkin oikein mukavaa eikä kotiin tarvinnut palata tyhjin käsin kun Suomen edustusjoukosta oma osuuteni oli Ernest, Bella ja Malla. Tällä kertaa jopa melkein pysyin mukana, joskin sitä edes auttoi Tiina joka piti suomalaiset ajantasalla. :)

Suuria odotuksia ei marsuilta ollut, silver-tarroja lähdin lähinnä hakemaan, mutta tulipa siinä sitten muutakin menestystä ohella ;) Kaikki olivat oman ikäluokkansa voittajia ja menestyivät seuraavanalaisesti:

Ernest 91 p, silver-tarra
Malla 90 p, silver-tarra, BIS PET 3!
Bella 90 p, silver-tarra, BIS PET 2!!


Vaan eihän sieltä Ruotsista voinut lähteä ilman kyseisen maan edustajaa, joten bokseihin sujahti myös pieni skinnyherra Edward Scissorhands eli Morso. Söpö kuin mikä! Näissä ylikarvottuneissa on jotain niin herttaista, en tiedä mikä niissä oikein viehättää…

OSJHn pet-show 19.02.2011


Näin sitten pääsi käymään. Bella yllätti suuresti, kun uskalsin viedä yleensä hilseilevän ja näykkivän otuksen pitkästä aikaa näyttelyyn – tuloksena 96 pistettä, LKV1, PPM1 ja BIS3! Ei pojat olleet lainkaan sen huonompia, Ernest sai 94,5 pistettä ja pääsi käymään PPM-pöydällä, mutta ei sijoittunut ja sai sitten kuman. Surku edusti taas hienosti 93,5 pisteellä. Huh, on kyllä niin epätodellinen olo.

Näyttelypäivä meni kamalan nopeasti, kun itse olin marsujen sihteerinä ja matkaseuralaiset hoitivat marsujen viime hetken puunaukset ennen pöydälle tuloa. Täytyy kai pitää nämä henkilökohtaiset assarit muulloinkin mukana, jos tulos on tämä ;)

Marsujen painoja

Surku tähän mennessä saamiensa palkintojensa kanssa
(miinus kaksi kuvanoton jälkeen saatua ruusuketta)

Ernest 1377 g (– 9 g)
Fredrik 1131 g (– 53 g)
Bella 997 g (– 34 g)
Surku 922 g (– 30 g)
Malla 395 g (+ 79 g)

Ei mitään tämän kuohuttavampaa kerrottavaa tällä kertaa. Surkun painoa pitää vähän katsella, kun on laskenut taas vähän. Täytyy kyllä alkaa myös pohtia uuden vaa’an hankkimista kun en enää tiedä kuinka paljon tähän uskaltaa luottaa pohjasta irronneiden ja lopulta irrotettujan jalkaosien vuoksi, jotka varmaan vähän tasapainottaa koko häkkyrää.
Mallan paino sentään nousussa, se on hyvä. ;) Neiti on kyllä kasvanut mukavasti ja alkanut vaalentua.

Helmikuussa olisi tarkoitus suunnata OSJHn pet-näyttelyyn, maaliskuussa taas Ruotsin puolelle ulkomuotoon ja pettiin. Maanantaina käydään katsomassa OSJHn marsuillan meininkejä. :)

>OSJHn pet-show 06.11.2010

>

Kuvasaalis jäi tältä reissulta varsin vähälle, mutta onneksi sisko otti omasta näyttelytiimistäni vielä palkintokuvan päivän päätteeksi. Limingassa mukana oli siis jälleen Surku ja Ernest, molemmat hyvin nopealla valmistelulla… Ernestillä oli komean keltainen leuka, kun olin ajattelemattomasti antanut sille porkkanaa edeltävänä aamuna. Pöljä mikä pöljä, omistaja siis! Tulokset olivat kuitenkin seuraavanlaiset:

Ernest 94 p + kunniamaininta massasta
Surku 94 p + kunniamaininta massasta ja hyvästä ihosta

Oikein mukavasti siis meni, en odottanut tämänkään vertaa lyhyellä valmisteluajalla. :) Tämä oli sitten meille tämän vuoden viimeinen näyttely… Seuraavan kerran taidetaan näyttäytyä taas OSJHn merkeissä helmikuussa, mikäli ei tule muita näyttelyitä ennen sitä.

>23.10.2010 Luleå, Ruotsi

>


Eilen matkattiin viiden ihmisen ja yhdeksän marsun voimalla kohti Måttsundia, Luleåta. Näyttely alkoi vasta yhdeltä Suomen aikaa joten lähtö ei ollut onneksi kamalan aikainen. Itseltäni lähtivät mukaan luottoporukkana Surku ja Ernest. Surku kävi myös kokeilemassa ulkomuotoa.

Itse näyttelytila oli varsin pieni, mutta osallistujien määrän huomioonottaen se ei haitanut lainkaan. Molemmat arvostelupöydät olivat lähellä, vaikkakin vastakkaisilla puolilla huonetta, ja pysyi suunnilleen mukana mitä tapahtui milloinkin. Ernest ja toisen suomalaisen osallistujan marsu meinasivat tosin jäädä ensin petissä arvostelematta, kun ymmärrettiin tuomarin ruokataukopuheet väärin, mutta kyllä ne loppujen lopuksi arvosteltiin.


Pet-tuomarina oli Margareta Korvi. Marsuja taisi olla arvosteltavana sellaiset 20 kappaletta ja olin itse niin tohkeissani ottamassa kuvia ja muuta, että en ehtinyt kamalasti seuraamaan omien marsujeni arvosteluja ja pisteet meni aluksi ihan ohi. Ernestistä saa olla ylpeä, oli pitkästä aikaa ensimmäinen kerta kun se ei pissaa itseään märäksi juuri ennen pöydälle menoa. ;)


Ulkomuotoon oli ilmoitettu kolme skinnyä. Ruotsin puolella ei nyt Surkun karvoituksesta johtuen voinutkaan odottaa mitään menestystä, joten sen sijoitus oli 3/3 ja 88 p. Ihan hyvän arvostelun se kyllä sai. Turkin levinneisyyskin on merkitty hyväksi! Surkulla on silmien päällä on vähän karvaa, mutta sitä on niin kamalan vähän, että V-kuvio ei toteudu kunnolla. Muoto on siis kuitenkin saavutettu.
Surkun kanssa kilpailijat olivat kyllä maailman herttaisimpia körmyjä, toinen oikein poseerasi ja jännitteli lihaksiaan katsojille!

Kuka ei kuulu joukkoon…?


Pet-tulokset olivat mulle se päivän kohokohta, jota olin koko ajan odotellut. Surku pääsi vielä PPM-pöydällekin ja istuskeli siinä kolmen creamin keskellä vähän orvon näköisenä… Tuomari kävi kyllä lepertelemässä sille jotain, meni vähän ohi että mitä se sille sanoi omalla puristeluvuorollaan.
Ensimmäisenä yllätyksenä tuli Ernestin palkinto – tuomarin suosikki! Hui! Arvostelussa luki vielä että uskomaton kroppa huutomerkin kanssa, vaikka mun käsiini se tuntuu aika löysältä. Saatiin hieno ruusuke ja herkkuja siihen kaupan päälle.
Eihän se siihen loppunut. Surku sai samanlaisen ruusukkeen ja herkkupaketin käsiteltävyydestä. Tästä meinasin mennä vielä enemmän hämilleni, kun Surku on niin kamala purija aina välillä kotona. Tälläkin hetkellä mun mahaani koristaa aika tyylikäs purujälki. Ehkä se on ottanut sitten tästä kolmen päivän tehohoidosta sen verran opikseen, että käsittelystä pääsee parhaiten pois ottamalla rauhallisesti. Kyllä se selvästi on rauhoittunut aiemmasta, mutta että näin paljon… Huh!
Parhaiden joukkoon ei sijoituttu, mutta Surku oli omasta ikäryhmästään 1/2 ja Ernest 2/4. Surku sai myös silver-tarran, joka ilmeisesti vastaa Suomen eliittikorttia. No, nyt on yksi tarra ja yksi eliittikortti, joten ehkä Surku on vielä joku päivä sekä eliittipet että guldpet. ;)

Oli aivan älyttömän mukava päivä ja hyvää seuraa ja kivoja marsuja. Lisää kuvia löydät täältä.